kun jokin koskettaa

Tunteet on kyllä elämän lähde. Kuinkahan moni on ulkoistanut itsensä
tuntemiselta? Pokerinaamaksi.

Siistiä on kun joku koskettaa katseellaan tai käden kosketuksella
tavalla että tahtoo laulaa:
"Sua haluan, sua odotan. Toiveen ikiaikaisen
makean suolan makuisen laitan matkaan pilvenhattaran, vaalean purppuran
punaiseen. Sua odotan.. luulen sut haluan."
Tai
 "Tule ja kosketa. Sytytä sisimpäni öljylampun tuli.
Läpi yön. Sydän sydämeen - yhteen. Käsien kosketus iäiseen."

I've been touched.

Tavoitteet

Miten löytää tasapaino omien tavoitteidensa kanssa? Missä menee raja, mitä kohti pyrkiä? Missä pysähtyä? Hain yhteen juttuun, enkä ollu ollenkaan varma, haluanko hakea. En päässy edes ekasta osiosta seuraavaan. Toisaalta halusin ihan hirveästi pärjätä, mutta toisaalta taas en sitten ollut ollenkaan varma haluaisinko. No, kuitenkin ajattelin antaa mahdollisuuden tilaisuudelle. Mutta annoinko kuitenkaan, koska en ollu satasella mukana.
Älytöntä on kun aika ja tapahtumat menee eteenpäin ja ratkaisut pitää kuitenkin tehdä. Jos ei ehdi mielessään mukaan siihen, miten päin haluaisi toimia, niin jääkö elämä puolittaiseksi.  Eräs Sjöval Pietilän mukaan pitää subjektina elämistä minän eheyden lähtökohtana. Eli että elää elämäänsä subjektiivisesti eikä itsensä ulkopuolella. Hirsjärven mukaan ihmiskuvan määrittelyssä yksi olennainen kysymys on mihin ihmisellä on mahdollisuuksia?
Periaatteessa mitä vapaampi ihminen on itse päättämään mitä kohti pyrkii, sitä enemmän mitataan hänen todellinen halu pyrkiä kohti tavoitteitaan.

Valta ja vapaus osa2

Opetusmaailmassa tuo toisen posken kääntäminen vois tarkoittaa sitä, että ei ota ihteensä murrosikäisen kommentteja, jos sieltä sattuu sammakoita lentelemään. Vaan ymmärtää paikalleen, kuten äiti sanoo. Ei se tarkota sitä, ettei vastuuta nuorta sanomisistaan. Kun asiat on keskusteltu sen jälkeen opettajan yks tärkein oppi on pystyä antamaan anteeks, vaikka anteeksi pyyntöä ei tulisikaan. Aloittamaan aina puhtaalta pöydältä.  Tällöin nuorella on mahdollisuus kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja se hyväksyvä ilmapiiri on sitä, että ei ole leimaa otassa vanhojen tekojen takia. Ja hyväksyvässä ilmapiirissä kasvavasta voi kasvaa itsensä ja muut hyväksyvä ihminen.  
Opetusmaailmassa olen myös kuullut, että sellainen, jolla ei ole vakituista paikkaa, ei uskalla sanoa ääneen kaikkia asioita, joita haluais sanoa, koska pelkää sitä, että ei saakaan jatkoa. Onko siinä kysymys vallasta vai tilannetajusta?

Valta ja vapaus

Miten olla vapaa vallasta? Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa. Tämän sanominen ja ajatteleminen on helppoa silloin, kun ei oikeasti tarvitse mitään toiselta, joka sinua valtapeliin kutsuu. Silloin on vapaa olemaan. Silloin on helpompaa kääntää toinen poski ja miettiä armon merkitystä, jonka Puolimatka on määritellyt ansaitsemattomaksi anteeksiannoksi. Silloin on myös helpompaa pyytää anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Entäs jos on riippuvainen toisesta, esim. että saa rahaa joltain elääkseen, tai työn tehdäkseen tai leivän syödäkseen.. kuinka helppoa on silloin olla vapaa vallasta, jos toinen sinua valtapeliin kutsuu? Ei varmastikaan ihan helppoa. Nöyrä, mutta ei nöyristellä..

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa II

..kokoa itsesi.. Sininen lintu komensi itseään ja ryhtyi laulamaan mielessään omaa tunnariaan.. "sä voisit olla sade, joka maahan ropisee, kun sydän vapisee. Ja aamuauringossa, saisit kasteen nousemaan, taian helmihuntu saa.." KRöhöm, Koppis keskeytti Linnun ajatuksistaan. "Olen valmis kirjaamaan ohjeenne."
Seelvä. vastasi Sininen Lintu. Ohjeet on hiukan kummalliset. Ne eivät ole aivan että suoraan, oikealle ja vasemmalle. Vaan ohjeisiin liittyy eri osioita ja ne on jokaiselle omat. Siis niistä tulee jokaiselle omat, kun niitä lähtee seuraamaan. Mutta ne silti vievät aina perille, kastehelmiäiseen.
Ensimmäinen ohje kuuluu seuraavanlaisesti: "Kun katsot mitä takana on, kurkoitat kohti tulevaan, olet tässä juuri aivan ja nyt mieti?"
Mitä mieti? No niinpä. Ohjeet on kummalliset ja juurikin siksi henkilökohtaiset, mutta toistan vielä. Sininen Lintu toisti vielä ensimmäisen osion ohjeet ja jatkoi tunnarinsa laulamista mielessään "jossakin kaukana on sellainen maa, joka kultaa sun siipesi saa.."

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa I

Se oli sama kesä, jolloin Poro oli ystävystynyt Kamelin kanssa. Ilma oli niistä kaikista variaatioista sinä päivänä sellainen, että se tuntui ihoa hyväilevältä. Aurinko lämmitti lempeästi, tuulen helliessä, kuin silkin kosketus.
Runo oli aamupuuhissaan virkistäytymässä, räpsytteli pitkiä ripsiään ja uitti turpaansa joen uomassa. Hän kävi keskustelua samalla ystävänsä Sinisen Linnun kanssa. Missä sanoitkaan nähneesi sen .. Runo mietti hetken .. sen Ai sadehelmiäisen, Sininen Lintu täydensi? Niin juuri sen. No, se löytyy linnun tietä ja Sininen Lintu purskahti raikuvaan nauruun, omasta mielestään hurjan hauskalle vitsille. Runoa hymyilytti, minun ystävä, jotkut asiat eivät muutu. Lintu yritti aloittaa tarinaa uudestaan, mutta ei päässyt puuta pidemmälle, kun purskahti uudestaan nauramaan niin, että pisarat valuivat Linnun vaalean turkooseista silmistä.
Runo päätti hyödyntää hetken, haki muistiinpanovälineensä kivenkolosta ja pyysi kirjurikseen Koppista. Koppis röhisi omanarvontuntoisena merkiksi siitä, että hänellä oli muutakin tehtävää, kuin katsella toisen hepuleita. Sininen Lintu torhistautui ja huomasi yrittävänsä työntää pois ajatuksen, kuinka mehukas ateria Koppis olisi..

Luopuminen

"Saat sen mistä luovut", kirjoittaa Helsten. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Tuntuu ainakin itsestä, että se mitä luulee ainakin haluavansa, niin kyllä siitä on hankala luopua. Ja ainakin utopistiselta kuulostaa se ajatus, että saa sen mistä luopuu..

Kehonkuva, esteettisyys ja terveys

"though i could be drawn to you
i must be able to draw me.."

Jotta voisin piirtyä sinuun, on minun
osattava piirtää itseni.

Tämä ajatus liittyy itsessä olemiseen. Ja arvioinnin kohtaamiseen. Ja vertaamiseen. Eli minäkuvan rakentumiseen reflektoinnin kautta. Heikkisen mukaan ihminen rakentaa kuvaa itsestään kertomalla tarinaa itsestään, ottamalla vastaan palautetta, reflektoiden.

"we are just reflections of ourselves, of our thoughts"

Olemme toistemme heijastuksia, omista ajatuksistamme.

Se, että rakentuisi omaksi itsekseen, olisi ympäristöystävällinen teko.. ü
koska silloin toisten ajatusten heijastumat itseen ja omiin ajatuksiin ei heiluttaisi
minuutta ja sitä kautta koko olemista.

Esteettisyys on tasapainoa, harmoniaa ja terveyttä. Se syntyy siitä, että välittää. Siitä, että uskaltaa rakastaa itseään. Uskaltaa nauttia kehostaan ja hoitaa sitä. Se on sielun, mielen ja kehon yhteistoimintaa, rauhaa - olla sinut itsensä kanssa.

Jospa tähän loppuun lisäisin sen, ettei tule väärinkäsityksiä.. toivoisin saavani olla joku päivä sinut itseni kanssa.. ainakin pyrin sitä kohti..

Olemisen vapaus

Jos jatkaa tältä luterilaisen kasvatuksen pohjalta.. "totuus on teidät vapauttava.." vai mitenhän se meni?! ehkä se oli nuin, kun en jaksanu ettiä sitä raamatusta, mutta näin oon sen kuullut, että Jeesus sanoi. Mistä tämä tuli mieleeni? Se tuli siitä, kun mietin kehonkuvaa. Tänään kun surffailin netissä ja näin kuvan, kauniin naisen kuvan, joka on ehdolla Janina F:n malliks. Hänellä oli päällään hopeinen alusasu. Niin mietin, sitä, että jos olis oma mies, että miltä haluaisi näyttää hänelle? Josta ajatus kääntyikin siihen, että vaikka sillä on väliä miltä näyttää, koska esteettisyys on varmasti myös kaikilla sisäsyntyinen taju, kuten oikeudentaju. Mutta siitä lisää toiste. Niin loppujen lopuksi tärkeintä on vain se, että on vapaa itsessään olemaan. Että ei tarvitse ajatella sitä miltä näyttää.
Miten tämä liittyy sitten totuuteen? Sillä lailla, että kun tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä, voi elää totuuden mukaisesti itseään kohtaan, jolloin on vapaa olemaan. Että sillä ei oo väliä miten aatellaan, jos itse hyväksyy sen miten elää ja on. Ja se miten päättää elää.. niin sehän on sitten sitä vapaata tahtoa.. valintoja.. joista muuten Tapio Puolimatka on kirjottanu kirjassa kasvatus ja filosofia jotenkin näin, että kun oppilaalle annetaan vapaus valita niin se oman kokemuksen kautta oppii sen siis oikeastaan vähän kuin kantapään kautta oppiminen..mutta tuohon liittyy muutakin kunhan löydän sen kohdan.. mutta nyt löyty toinen juttu! samasta kirjasta. Luterilaisen kasvatusnäkemyksen mukaan kasvatuksella ei pyritä ihmisen jumalallistamiseen vaan ihmisen tulemiseen ihmiseksi, tavalliseksi ihmiseksi. Siinäpä sitä onkin. Ja jos näitä yhdistää luterilaisen kasvatusajattelun vapauden periaatteiden näkökulmaan, jonka mukaan ei ole tiettyä ihmisihannetta. Vaan arvolähtökohtien pohjalta, joita on terävöittänyt Jumalan laki ja evankeliumi, jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan, johon väliin ei toinen ihminen saa mennä, jolloin myös kasvattajan vastuu yksilön yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden rajojen kunnioittamisesta selkiytyy. Vastuu siirtyy ihmisen omiin valintoihin, joissa kasvattaja voi auttaa tukemaan ja kasvamaan ja valitsemaan kohti hyvää. Silti valinnan vapaus on jokaisella, jolloin kokemus omien valintojen elämisestä antaa vahvistuksen siitä mikä on hyvää. Mutta jollei ihmiselle tarjota vaihtoehtoa valita hyvää niin se onkin vaikeampi juttu..ü
Rippipappini Komulaisen Markku vastasi raamattutunnilla kysymykseeni "Mikä on suurin synti?" seuraavanlaisesti.. "se on olla erossa Jumalasta". Aika loistava vastaus ja varmasti vastauksen sisältö aukeaa meille kaikille omanlaisesti..

Poro ja Joutsen

OSA VII Päätös

"Täyttä liitoa eteenpäin!" komensi Kapteeni Kepnekaise. Olemme varmasti aivan Kamelin kannoilla. Kapteeni Kepnekaise johti Kamelin joutsen perhettä ja he olivat etsineet Kamelia vuoden päivät.
Huoli heillä oli ollut kova, mutta aina he olivat saaneet vinkkejä ja johtolankoja siitä, että olivat Kamelin jäljillä. Sinivalkoisin siivin he liisivät pitkin ilta-auringon maalaamaa taivasta upeassa aurassa, jota kaikki maassa olijat ihailivat.
Myös Poro näki tämän uskomattoman näyn yrittäessään kaataa kelopuuta ja helpotus oli suuri. Nimittäin kelopuun kaataminen oli osoittautunut liian vaikeaksi ja vaaralliseksi tehtäväksi.
"Laskeudutaan!", komensi Kepnekaise. Kymmenen joutsenta laskeutui Kamelin ympärille ja ryhtyivät nakuttamaan jäätä Kamelin ympäriltä.
Kameli levitti siipensä, ravisteli jäähileet höyhenistään, potki räpylöillään ja nousi lentoon. Hän lensi kuin ei koskaan ennen ja yksinkertaisesti - oli onnellinen.

Yksilön suoja

Mitä tarkoittaa se, että kunnioittaa toisen ihmisen yksilöllisyyttä? Entäs mitäs Luther tarkoitti sillä, kun hän puhui siitä, että jokaisella ihmisella saa olla oma yksilöllinen suhde Jumalaan ja että sitä kautta jokaisella on mahdollisuus tulla omaksi itsekseen.
Olen saanut kasvaa ajassa ja ympäristössä, jossa oikeasti kunnioitettiin toisen ihmisen yksityisyyttä ja yksilöitä yksilöinä. Ehkä tämäkin liittyy myös siihen mistä aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin eli siihen, että uskoo ihmisen hyvyyteen, antaa mahdollisuuden ihmiselle olla hyvä.
Ajattelen näin, että jos ei uskota ihmisestä hyvää niin sitten epäillään ja nähdään oikeudeksi jopa tunkeutua yksilön yksityisyyteen kuka mitenkin omien annettujen lahjojen avulla. Tällainen toiminta mielestäni loukkaa ihmisarvoa, estää yksilön mahdollisuuden kasvaa omana itsenään sekä myös jäädyttää joskus toiminnan totaalisesti.
Se onkin aikamoista rohkeutta vaativaa, että antaisi jokaisen olla sellainen kun on, hyväksyä jokainen hyvine ja huonoinen puolineen. Olla omassa itsessään ja toimia vain itsenään. Ja nimenomaan myös hyväksyä omat hyvät ja huonot puolensa. Että ei hallitsisikaan tilanteita omilla annetuilla lahjoillaan sitä kautta mitä muut ovat vaan olisi läsnä tilanteessa omana itsenään, kunnioittaen toisen yksityisyyttä.
Mutta tässä on kyllä mielestäni yksi suuri välinen siihen, miten me ihmiset voisimme tuntea olevamme vapaita olemaan.. Eli olla missä ikinä onkaan hyväksyen itsensä ja muut, omana itsenään..omassa itsessään.. hieno tämä suomen kieli.

Poro ja Joutsen

OSA VI

Sitten Kameli lakkasi nyyhkyttämästä. Hänestä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Hän aukaisi silmänsä ja katsoi ympärilleen; maa oli hennosti lumipeitteen suojassa, puut antoivat lumen painaa oksaan kepeän raskaasti, juuri niin, että oli turvallista olla talven sylissä. Tältäkö kevättalvi näytti?
Tuntui, että hän ensimmäistä kertaa näki sen. Kameli kuunteli jäiden kuminaa ympärillään ja ihmetteli kuinka kauas ääni kantaa. Hän veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa ja ajatteli:" Vaik´en pysty kuin räpylöitäni liikuttamaan, olen niin kiitollinen. Kiitollinen siitä, että näen, kuulen, haistan, maistan, tunnen". Pitkästä aikaa Kamelista tuntui, että hän haluaa elää.

Poro ja Joutsen

OSA V
Kamelin voimat olivat vähissä. Miten Hupu hänet voisi pelastaa? Eihan jää kestäisi kuitenkaan. Tässäkö oli hänen kohtalonsa? Jähmettyä jäihin!
Miten hän olikaan voinut lentää tänne näin väärään aikaan ja kyyneleet alkoivat taas valua pitkin kamelin kauniita valkeita sulkia. Suru oli sumentanut Kamelin ajatukset, eikä hän muistanut, milloin olisi ollut elämässä kiinni? Milloin hän oli nähnyt viimeksi omaa joutsenjoukkoaan? Milloin hän viimeksi oli ihaillen katsellut ympärilleen? Milloin hän viimeksi oli ollut kiitollinen?

Poro ja Joutsen

OSA IV

Nyt kuitenkin oli keksittävä nopeasti keino miten Kameli-rukan saisi pelastettua. Itse hän ei voisi jäälle mennä, koska hän uppoaisi. Lähistöllä ei näkynyt ketään muita.
Hupu mietti ja katseli ympärilleen kunnes hänen katseensa pysähtyi puoliksi kaatuneeseen kelopuuhun. Jos hän saisi kelopuun kaadettua jäälle, se hajoaisi ja Kameli pääsisi vapauteen. "Mutta onko mänty liian pitkä ja kaatuuko se Kamelin päälle?" Hupu mietti kuumeisesti.

Viime pyhän saarnan herättämiä ajatuksia

Pastori puhui saarnassaan erilaisista tietoteorioista ja kuitenkin ihmisistä niiden takana. Hän kysyi, että tarvitaanko tieteellinen tutkimus siihen, että jokin asia on oikeasti olemassa. Esimerkkeinä hän kertoi mm. kuinka Lapin revontulista ei tutkijoitten mukaan kuulunut ääntä ennen kuin laitteet mittasivat ne, joten hän kysyikin, että kuuluiko revontulista oikeasti ääntä ennen kuin asiaa oli tutkittu.. mielenkiintoista saivartelua. Aika usein tulee itselläkin tutkimusten tuloksia kuunnellessa mieleen, että itsestäänselvyyksiä. Toisaalta taas kirjoitettu sana on aina eri kuin ei kirjoitettu, joten siinä mielessä jokaisella tutkimuksella on sijansa. Joku itsestäänselvyys voikin pitää sisällään tietoa, jota ilman joku toinen ns. merkittävämpi tutkimus ei olisi koskaan voinut syntyä.
Tuli mieleen, kun haastattelin opetusneuvos Marketta Viitalaa ja se kuinka hän kertoi, että on ollut kirjaamassa valtakunnallista tanssin opetussuunnitelmaa. Minusta se on uskomattoman hieno juttu. Aatelkaa, oikeasti joku muotoilee jonkun asian, unelman, toiveen kirjoitettuun muotoon..
Uusimman biisini kertsi menee näin.." kaksi kulkijaa kaikkeen tarvitaan, yksin toive on vain unelmaa.."

Poro ja Joutsen

OSA III

Kameli ja Hupu olivat tavanneet toisensa vuosia sitten, silloin kun he olivat nuoria. Oli aivan ihana kesä kun he ensi kerran kohtasivat. Ilmoja oli laidasta laitaan. Niin ihanan lämmintä, pimeitä lämpimiä iltoja, auringonlaskuja, laineiden liplatusta. Välillä lempeä kesäsade virkisti auringon paahtamia turkkia ja höyheniä.
Ja ne jokapäiväiset tarinatuokioit, kun Kameli ja Hupu kilpaa toinen toisilleen kertoivat oman eläinlajinsa, sukunsa, perheensä ja elämänsä tarinaa. Väliin mahtui myös hetkiä, jolloin he vain keksivät toisilleen tarinoita, vaikka vain siitä, miltähän elämä tuntuisi jos olisi aina kesä.

Poro ja Joutsen

Osa II

Toisaalla Hupu-poro hyppäsi melkein kuusen latvaan säikähdettyään niin paljon tuota kummallista ääntä, joka hänet herätti. Hän oli niin ärsyyntynyt että hän murisi ja kiehui kiukusta. Hän ei inhonnut mitään niin paljon kuin sitä, että hänet herätettiin ennen aikojaan. Hupu-poro päätti lähteä katsomaan mikä oli tämä meteli ja aikoi sanoa suorat sanat metelin aiheuttajalle.
Kamelin ääni alkoi käheytyä avun huutamisesta ja hän ryhtyi nokkimaan jäätä ympärillään. Hupu-poro hieraisi silmiään, näkeekö hän näkyjä. Eihän se voi olla, on se, se on Kameli. Mitä ihmettä Kameli tekee täällä jo nyt? Sitten Hupu muisti viime vuoden tragedian ja arveli ihan oikein; Kameli surun murtamana oli sekoittanut sisäisen tutkansa ja oli nyt suuressa hädässä.
Hupu-poro töräytti ilmoille heidän keskinäisen tunnushuutonsa niin rohkaisevasti kuin vain osasi. Kameli nosti päänsä ja hänestä tuntui kuin satatuhatta kiloa olisi pudonnut hänen höyheniltään ja hän röyhisteli sulkiaan ja siipiään. Rakas Hupu-poro oli löytänyt hänet.

Poro ja Joutsen

OSA I

Oli ollut varsin kummallinen talvi, välillä paukkupakkaset oli koitelleet kestävimpienkin talojen uuninpankoja. Toisaalta taas eipä monesti näe kuinka joki sulaa ja joutsenet saapuvat kesken helmikuuta.
No niinhän siinä kävi, että joutsen, joka sai sittemmin kutsumanimen kameli, koska poro ei osannut sanoa v:tä eikä r:ää, niin asiaan.. eli joutsenen sisäiset tutkat olivat menneet aivan sekaisin muuttuvien säätilojen takia. Myös hän oli surun murtama, koska hänen kumppaninsa oli edellisellä muuttomatkalla lentänyt kohti sähkölinjoja ja nyt hän oli yksin. Niin yksin, että hän lensi kesken helmikuun tänne Pohjolaan.
Kamelin onneksi oli juuri tämä sula jakso käynnissä, joten hän sai ravintoa joesta. Kylmää se oli silti. Kyllä Kameli ihmetteli sitä, että lunta oli vielä näin paljon. Olikohan tämä nyt ihan normaalia, hän mietti. Tuli yö ja kameli nukkui. Pakkanen kiristyi taas ihan yllättäen. Hän heräsi aamulla eikä voinut uskoa mitä oli tapahtunut. Vesi hänen ympärillään oli jäätynyt, eikä hän voinut liikkua mihinkään. Ainoastaan räpylöitä Kameli pystyi jään alla liikuttelemaan. Hän rupesi huutamaan apua henkensä edestä.

Narratiivisuus

Vaikkakin Hannu L.T. Heikkinen väitöskirjassaan väittää ettei narratiivisuus ole metodi tai metodologia vaan hajanainen muodostelma kertomuksiin liittyvää tutkimusta, väitän narratiivisuuden olevan sekä metodi että metodologia.
Metodologiana narratiivisuus voidaan ymmärtää samaan linjaan Sokrateen ja Aristoteleen kanssa, jolloin kysymyksen asettamisen tärkeys ymmärrettiin. Ja mikä on parempi tapa saada ihmisesta ulos tietoa kuin oikein asetetut kysymykset ja kiinnostus häntä kohtaan? Narratiivisuudesta löytyy yhtäläisyyksiä kristilliseen kasvatusnäkemykseen, raamattu on täynnä kertomuksia. Immanuel Kant, Nurmen mukaan (1988,41) päätyy siihen, että maailma ilmenee ajassa ja paikassa ja muodostuu toisaalta subjektiivisista toisaalta ulkoisista aistimuksista. Nämä aistimukset sekä kokemukset ajassa ja paikassa täytyy jollain tavalla itselle selittää eli eikös tarinan juuri ole mukana myös Kantin ajatuksissa?
Metodologia tarkoittaa siis sitä uskomusjärjestelmää, josta nähdään, mihin verkostoon tutkimus ja tutkija itsensä sijoittaa. Mitkä uskomusjärjestelmät hän on ottanut omakseen ja mihin hän oman tutkimuksensa pohjaa. Metodologian määrittelee Metsämuuronen (2009,217) opiksi tiedonhankinnan menetelmistä. Eli esim. pohjautuuko tutkimukseni laadulliseen eli kvalitatiiviseen menetelmään vaiko kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimukseen. Nämä eivät poissulje toisiaan ja molemmat metodologiat voivat rikastuttaa toisiaan.
Metodina eli tutkimuksen työkaluna narratiivisuus voi ilmetä esim. tarinan kirjoittamisena, jos vaikka halutaan ymmärtää itseään. Tarinaa tulkitessaan ja mahdollisia kommentteja saadessaan, henkilö rakentaa uudestaan ymmärrystä, jolloin hän on sekä tutkija että tutkittava. Kerronnallisuutta Heikkinen pitää narratiivisuuden suomennoksena. Tällöin narratiivisuus tarinankirjoittamisena toimii metodina. Näin väitän!
Lähteet: Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja histoariallisiin perusteisiin. Kari E. Nurmi. 1988.
Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksi tulemisen taito. Hannu L.T.Heikkinen. 2001.

Luottamus

Se onkin ainut joka muhun luottaa.. tänään kuulin yhden oppilaan sanovan..

Mikä merkitys on sillä, että luottaa? Että uskaltaa uskoa ihmisen hyvyyteen?

Sanoisin, että ihmeitä tekevä vaikutus. Se, ettei tarvitse uskotella kenellekään ei edes tai varsinkaan itselleen omaa itseään, vaan voi olla, inhimillisesti oma itsensä.

Jos aattelee sellaista mikä on saanut kasvaa luottamuksen ilmapiirissä, niin sen on varmasti helpompi uskoa myös toisista hyvää. Jos joku on sinuun joskus uskonut, niin sinäkin voit uskoa toiseen.

Ystävän kanssa keskustelu, hänen sanojensa pohjalta jotka meni suunnilleen näin, että rakkaus koskettaessaan jättää jäljen, joko haavoittaa tai parantaa sai aikaan ajatuksen, että kuinka paljon täytyykin rakastaa sitä, jota on haavoitettu, jotta pääsee haavojen läpi. Ehkä se ajatus pitää sisällään sen, että "rakasta minua silloin eniten, kun ansaitsen sitä vähiten". Ja silloin kun menee toisen haavojen läpi, niin siinä tulituksessa saattaakin ottaa itseensä osumia, jotka ei ole ollenkaan itseään kohti tarkoitettuja. Ainoastaan niitä haavoja, joiden läpi toinen huutaa hyväksyntää, rakkautta.

Entä jos on itse haavoilla ja kohtaa toisen haavoitetun? Mikä taistelu siinä käynnistyy haavojen piiloittelussa, itsensä suojaamisessa, kuka pystyy siinä tilanteessa rakastamaan ja mitä siitä seuraa? Mitä on inhimillisyys, armahtavaisuus ja anteeksianto? Yksilön arvostamistako haavoineen? Tuomitsematta jättämistäkö? Epätäydellisyyden hyväksymistäkö? Menneisyyden kokemusten ymmärtäminen kasvutarinoineen, anteeksiantaminen itselleen ja muille. Kokemusten kautta maailman monimuotoisuuden näkeminen, kaikki ei oo niin mustavalkoista koskaan. Se miksi joku tai itse on toiminut niin kuin on toiminut, kaiken voi ymmärtää. Ei tartte hyväksyä, mutta voi ymmärtää, jotta ei myöskään tarttis toimia uudestaan tavalla jonka on ymmärtänyt vääräks. Ja jos voi ymmärtää miksi on toiminu tai toinen niin voi myös antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.

Ehkä anteeksantamisen ja pyytämisen avulla voi olla vähemmän haavoilla kuin ennen. Mutta kyllä siihen tarvitaan aina niitä ihmisiä, jotka rakastaa sinua sinun haavoistasi huolimatta. Niitä jotka kestää sen tulisateen, ottamatta sitä ihteensä. Ja mitä siitä syntyy..

Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Could you be loved and be in love? Uskaltaa rakastaa ja uskaltaa antaa toisen rakastaa sinua.. se vasta onkin rohkeutta jos mikä.. paljastaa sisimpänsä, hyväksyä oma ja toisen epätäydellisyys, inhimillisyys, olla valmiina antamaan anteeksi niin itselleen kuin toiselle. Uskaltaa nauttia hyvyydestä, hyvästä tunteesta, osoittaa se sanoin ja teoin. Säilyttää itsensä, sulautua toiseen. Antaa toisen ja itsensä olla vapaasti muiden kanssa, luottaen siihen, että molemmat kunnioittaa sitä rakkautta mikä annetaan.

Onneks on Taivaan Isä, jolta voi pyytää, että tapahtukoon sinun tahtosi, niin tämä kaikki ei käy liian ylivoimaiseksi ymmärtää, olla ja elää..

Tädin kirjoitus..

Maanviljelys ennen ja nyt Tuoksuu vastaniitetty heinä, - tulee poutasää. Aurinko alkaa porottaa ihan pilvettömältä taivaalta - Siskoni lähti äidin kaveriksi aamulypsylle joen taakse. Lehmät uitettiin toissa viikolla kesälaitumille ja me siskokset vuorottelemme aamuin illoin äidin lypsykavereina ja mukava päästä työn päätteeksi uimaan hänen kanssaan virkistävään jokeen. - Lehmisavu nouseekin jo lypsypaikalta. En lähtenytkään ripsumaan lehmistä kärpäsiä heidän mukaan, kun minulle oli annettu tärkeämpi tehtävä tänään. - Minun pitää tarkistaa tappitilanne ja tarvittaessa vuolla niitä lisää. - Kun lypsyporukka kotiutuu, juotamme aitauksessa pikkuvasikat, annamme kanoille ulkoverkon taakse jyviä ja vaihdamme puhtaan veden juomakuppiin. - Kaksi emakoista on ulkoaitauksessa, niille annetaan apetta, jossa on veteen sekoitettuja jauhoja, perunoita tai turnipsia ja muitakin ihmisruuantähteitä. - Yksi emakoista on pahnueensa kanssa navetassa. Pienet possut lämmittelevät kuivilla pahnoilla lämpölampun alla sillä aikaa kun äitipossu saa ruokansa. Hiehot ja lampaat eivät tarvitse tänä aamuna jauhopalaansa laitumilleen. Isä on heti aamusta kaatanut kumoon yläniityn isot sarat ja lähtenyt sitten niittämään naapuriin, kun heillä ei ole omaa traktoria. - Veljelleni hän antoi ohjeet valjastaa hevoset haravointikoneen eteen ja alkaa sitten haravoimaan heiniä torvelle. Työmiehemme Apso työntelee maitokärryllä sitten seipäät heinäkekojen kohdalle. - Kun isä saapuu naapurista, alkaa hän traktorin kanssa pystyttämään seipäät, ei enää tarvitse käsipelissä kangen kanssa tehdä reikiä seipäille. Kun sitten seipäät ovat valmiina pystytettynä riviin ja naisetkin tulleet aamutoimistaan, lähdemme porukalla seivästämään heiniä. - Minun tehtäväni on käsiharavalla haravoida heinätorvien alustat. - Äiti vielä muistuttaa minua kotikaljapeelarin mukaan otosta ja että muistan laittaa sen ojaan. Niin juoma pysyy kylmänä. Äiti on esivalmistellut päiväruuan, se on uunikalaa, johon minä saan tehdä valkokastikkeen ja keittää perunat. - Tunnen pientä ylpeyttä, kun kastikkeentekotaitoani on kehuttu ihan kylilläkin hyväksi. Olenhan vasta alakoululainen nappula.- Kun toiset tulevat sitten syömään, saadaan me lapset ja osa aikuisistakin pulahtaa jokeen virkistymään ja pesemään heinäpölyt iholta. Herään ajatuksistani tähän päivään lukiessani lehden sivuja. Siinä kerrotaan kuinka maanviljelijät ovat osoittaneet mieltään eduskuntatalon portailla, kun uhkana on heidän toimeentulon totaalinen romahtaminen. - Paljon on muuttunut maanviljelijän työnkuva lähes viidessäkymmenessä vuodessa. - EU säädökset ja direktiivit määräävät hyvinkin tarkkaan mitä ja miten voit viljellä, mitä eläimiä voit kasvattaa. Ei voi pitää enää niin sanottua sekataloutta, että kasvattaisi useampia kotieläinlajeja, vaan täytyy erikoistua yhteen tain kahteen ja niillä täytyy olla erilliset rakennukset. - Raportit täytyy tehdä hyvinkin tarkkaan kaikesta tekemisistä. - Ilman atk taitoja, on vaikea toimia. Kirjanpito ja verotusasiat sujuu nopeammin tietotekniikan avulla ja esim. sikataloudessa ruokintasysteemit hoidetaan atk avulla. - samoin lehmien lypsäminen tapahtuu erillisessä pihassa, jossa lehmät menee lypsypaikoilleen ja maidot menee suoraan putkia pitkin kylmiöön, josta maitoautot ne noutaa. Ei ole enää maitotonkkien tai siivilöiden pesua. - Maanviljelijän työ vaatii hyvinkin laajaa kouluttautumista työhönsä. - Ei riitä enää isältä pojalle kisällinoppi tai nykyaikaisesti oppisopimus. Ennen metsänhoito ja sieltä saadut lisätulot olivat olennainen osa maanviljelystä, varsinkin pienviljelijöillä, joita suurin osa viljelijöistä oli 1950 luvulla. - Pääministeri Vanhanen perusti Sitran yliasiamies Esko Ahon johtaman työryhmän viime syksynä 2007, kun Stora Enso oli ilmoittanut lopettavansa Kemijärven ja Summan tehtaat. Metsäsektori tarvitsee laajoja toimenpiteitä. - Auttaako tämä puunraaka-aineen saantiin kotometsistä, kun esim. Venäjä laittoi puutullia puuntuonnille. - Ennen tehtiin leimikot, kun tarvittiin rahaa esimerkiksi uuden koneen hankintaa tai navetan peruskorjausta varten. - Se tuntui selkeältä ihan pikkutytöstäkin. - Lisäksi oli sillä pikkutytöllä mukava saada lisätiennistiä keräämällä käpyjä hiihdellen leimikon lumisilla hangilla metsässä. - Taitaa jäädä kävyt nykyisin keräämättä, ainakin käsipelillä. lokakuussa 2008 Lahja, maanviljelijän tytär 1960 luvulta