Kehonkuva, esteettisyys ja terveys

"though i could be drawn to you
i must be able to draw me.."

Jotta voisin piirtyä sinuun, on minun
osattava piirtää itseni.

Tämä ajatus liittyy itsessä olemiseen. Ja arvioinnin kohtaamiseen. Ja vertaamiseen. Eli minäkuvan rakentumiseen reflektoinnin kautta. Heikkisen mukaan ihminen rakentaa kuvaa itsestään kertomalla tarinaa itsestään, ottamalla vastaan palautetta, reflektoiden.

"we are just reflections of ourselves, of our thoughts"

Olemme toistemme heijastuksia, omista ajatuksistamme.

Se, että rakentuisi omaksi itsekseen, olisi ympäristöystävällinen teko.. ü
koska silloin toisten ajatusten heijastumat itseen ja omiin ajatuksiin ei heiluttaisi
minuutta ja sitä kautta koko olemista.

Esteettisyys on tasapainoa, harmoniaa ja terveyttä. Se syntyy siitä, että välittää. Siitä, että uskaltaa rakastaa itseään. Uskaltaa nauttia kehostaan ja hoitaa sitä. Se on sielun, mielen ja kehon yhteistoimintaa, rauhaa - olla sinut itsensä kanssa.

Jospa tähän loppuun lisäisin sen, ettei tule väärinkäsityksiä.. toivoisin saavani olla joku päivä sinut itseni kanssa.. ainakin pyrin sitä kohti..

Olemisen vapaus

Jos jatkaa tältä luterilaisen kasvatuksen pohjalta.. "totuus on teidät vapauttava.." vai mitenhän se meni?! ehkä se oli nuin, kun en jaksanu ettiä sitä raamatusta, mutta näin oon sen kuullut, että Jeesus sanoi. Mistä tämä tuli mieleeni? Se tuli siitä, kun mietin kehonkuvaa. Tänään kun surffailin netissä ja näin kuvan, kauniin naisen kuvan, joka on ehdolla Janina F:n malliks. Hänellä oli päällään hopeinen alusasu. Niin mietin, sitä, että jos olis oma mies, että miltä haluaisi näyttää hänelle? Josta ajatus kääntyikin siihen, että vaikka sillä on väliä miltä näyttää, koska esteettisyys on varmasti myös kaikilla sisäsyntyinen taju, kuten oikeudentaju. Mutta siitä lisää toiste. Niin loppujen lopuksi tärkeintä on vain se, että on vapaa itsessään olemaan. Että ei tarvitse ajatella sitä miltä näyttää.
Miten tämä liittyy sitten totuuteen? Sillä lailla, että kun tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä, voi elää totuuden mukaisesti itseään kohtaan, jolloin on vapaa olemaan. Että sillä ei oo väliä miten aatellaan, jos itse hyväksyy sen miten elää ja on. Ja se miten päättää elää.. niin sehän on sitten sitä vapaata tahtoa.. valintoja.. joista muuten Tapio Puolimatka on kirjottanu kirjassa kasvatus ja filosofia jotenkin näin, että kun oppilaalle annetaan vapaus valita niin se oman kokemuksen kautta oppii sen siis oikeastaan vähän kuin kantapään kautta oppiminen..mutta tuohon liittyy muutakin kunhan löydän sen kohdan.. mutta nyt löyty toinen juttu! samasta kirjasta. Luterilaisen kasvatusnäkemyksen mukaan kasvatuksella ei pyritä ihmisen jumalallistamiseen vaan ihmisen tulemiseen ihmiseksi, tavalliseksi ihmiseksi. Siinäpä sitä onkin. Ja jos näitä yhdistää luterilaisen kasvatusajattelun vapauden periaatteiden näkökulmaan, jonka mukaan ei ole tiettyä ihmisihannetta. Vaan arvolähtökohtien pohjalta, joita on terävöittänyt Jumalan laki ja evankeliumi, jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan, johon väliin ei toinen ihminen saa mennä, jolloin myös kasvattajan vastuu yksilön yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden rajojen kunnioittamisesta selkiytyy. Vastuu siirtyy ihmisen omiin valintoihin, joissa kasvattaja voi auttaa tukemaan ja kasvamaan ja valitsemaan kohti hyvää. Silti valinnan vapaus on jokaisella, jolloin kokemus omien valintojen elämisestä antaa vahvistuksen siitä mikä on hyvää. Mutta jollei ihmiselle tarjota vaihtoehtoa valita hyvää niin se onkin vaikeampi juttu..ü
Rippipappini Komulaisen Markku vastasi raamattutunnilla kysymykseeni "Mikä on suurin synti?" seuraavanlaisesti.. "se on olla erossa Jumalasta". Aika loistava vastaus ja varmasti vastauksen sisältö aukeaa meille kaikille omanlaisesti..

Poro ja Joutsen

OSA VII Päätös

"Täyttä liitoa eteenpäin!" komensi Kapteeni Kepnekaise. Olemme varmasti aivan Kamelin kannoilla. Kapteeni Kepnekaise johti Kamelin joutsen perhettä ja he olivat etsineet Kamelia vuoden päivät.
Huoli heillä oli ollut kova, mutta aina he olivat saaneet vinkkejä ja johtolankoja siitä, että olivat Kamelin jäljillä. Sinivalkoisin siivin he liisivät pitkin ilta-auringon maalaamaa taivasta upeassa aurassa, jota kaikki maassa olijat ihailivat.
Myös Poro näki tämän uskomattoman näyn yrittäessään kaataa kelopuuta ja helpotus oli suuri. Nimittäin kelopuun kaataminen oli osoittautunut liian vaikeaksi ja vaaralliseksi tehtäväksi.
"Laskeudutaan!", komensi Kepnekaise. Kymmenen joutsenta laskeutui Kamelin ympärille ja ryhtyivät nakuttamaan jäätä Kamelin ympäriltä.
Kameli levitti siipensä, ravisteli jäähileet höyhenistään, potki räpylöillään ja nousi lentoon. Hän lensi kuin ei koskaan ennen ja yksinkertaisesti - oli onnellinen.

Yksilön suoja

Mitä tarkoittaa se, että kunnioittaa toisen ihmisen yksilöllisyyttä? Entäs mitäs Luther tarkoitti sillä, kun hän puhui siitä, että jokaisella ihmisella saa olla oma yksilöllinen suhde Jumalaan ja että sitä kautta jokaisella on mahdollisuus tulla omaksi itsekseen.
Olen saanut kasvaa ajassa ja ympäristössä, jossa oikeasti kunnioitettiin toisen ihmisen yksityisyyttä ja yksilöitä yksilöinä. Ehkä tämäkin liittyy myös siihen mistä aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin eli siihen, että uskoo ihmisen hyvyyteen, antaa mahdollisuuden ihmiselle olla hyvä.
Ajattelen näin, että jos ei uskota ihmisestä hyvää niin sitten epäillään ja nähdään oikeudeksi jopa tunkeutua yksilön yksityisyyteen kuka mitenkin omien annettujen lahjojen avulla. Tällainen toiminta mielestäni loukkaa ihmisarvoa, estää yksilön mahdollisuuden kasvaa omana itsenään sekä myös jäädyttää joskus toiminnan totaalisesti.
Se onkin aikamoista rohkeutta vaativaa, että antaisi jokaisen olla sellainen kun on, hyväksyä jokainen hyvine ja huonoinen puolineen. Olla omassa itsessään ja toimia vain itsenään. Ja nimenomaan myös hyväksyä omat hyvät ja huonot puolensa. Että ei hallitsisikaan tilanteita omilla annetuilla lahjoillaan sitä kautta mitä muut ovat vaan olisi läsnä tilanteessa omana itsenään, kunnioittaen toisen yksityisyyttä.
Mutta tässä on kyllä mielestäni yksi suuri välinen siihen, miten me ihmiset voisimme tuntea olevamme vapaita olemaan.. Eli olla missä ikinä onkaan hyväksyen itsensä ja muut, omana itsenään..omassa itsessään.. hieno tämä suomen kieli.

Poro ja Joutsen

OSA VI

Sitten Kameli lakkasi nyyhkyttämästä. Hänestä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Hän aukaisi silmänsä ja katsoi ympärilleen; maa oli hennosti lumipeitteen suojassa, puut antoivat lumen painaa oksaan kepeän raskaasti, juuri niin, että oli turvallista olla talven sylissä. Tältäkö kevättalvi näytti?
Tuntui, että hän ensimmäistä kertaa näki sen. Kameli kuunteli jäiden kuminaa ympärillään ja ihmetteli kuinka kauas ääni kantaa. Hän veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa ja ajatteli:" Vaik´en pysty kuin räpylöitäni liikuttamaan, olen niin kiitollinen. Kiitollinen siitä, että näen, kuulen, haistan, maistan, tunnen". Pitkästä aikaa Kamelista tuntui, että hän haluaa elää.

Poro ja Joutsen

OSA V
Kamelin voimat olivat vähissä. Miten Hupu hänet voisi pelastaa? Eihan jää kestäisi kuitenkaan. Tässäkö oli hänen kohtalonsa? Jähmettyä jäihin!
Miten hän olikaan voinut lentää tänne näin väärään aikaan ja kyyneleet alkoivat taas valua pitkin kamelin kauniita valkeita sulkia. Suru oli sumentanut Kamelin ajatukset, eikä hän muistanut, milloin olisi ollut elämässä kiinni? Milloin hän oli nähnyt viimeksi omaa joutsenjoukkoaan? Milloin hän viimeksi oli ihaillen katsellut ympärilleen? Milloin hän viimeksi oli ollut kiitollinen?

Poro ja Joutsen

OSA IV

Nyt kuitenkin oli keksittävä nopeasti keino miten Kameli-rukan saisi pelastettua. Itse hän ei voisi jäälle mennä, koska hän uppoaisi. Lähistöllä ei näkynyt ketään muita.
Hupu mietti ja katseli ympärilleen kunnes hänen katseensa pysähtyi puoliksi kaatuneeseen kelopuuhun. Jos hän saisi kelopuun kaadettua jäälle, se hajoaisi ja Kameli pääsisi vapauteen. "Mutta onko mänty liian pitkä ja kaatuuko se Kamelin päälle?" Hupu mietti kuumeisesti.