itsehillinnän ja halun ihanuus

Ihanaa on kun on terve ja vapaa valitsemaan sitä mistä ite tykkää. On hienoo tuntea haluavansa. Ja yhtä hienoo on se, että pystyy hillitsemään halunsa.
Jos miettii vanhempia ihmisiä, jotka ovat vanhainkodissa. He eivät voi laittaa lempiruokiaan tai pysty kaupasta ostamaan haluamiaan asioita. Itsetuntemukseen liittyy se, että tietää mistä tykkää. Sitähän ruetaan kyselemään pienestä pitäen, mikä on sinun lempivärisi, lempiruokasi jne. Tämä on ihmisyyteen liittyvä tärkeä asia, konkreettisesti niitä juttuja, joilla voi rakentaa arkeaan omia mieltymyksiään vastaavaksi.
Halu ei ole itsestäänselvä. Esimerkiksi ruokahalu. Ymmärsin sen istuessani vanhainkodilla vanhusta vastapäätä. Lääkityksen takia hänellä oli vaikea niellä, koska lääkkeet olivat kuivattaneet limakalvot. Myöskään hänellä ei ollut ruokahalua. Halut on elämässä kiinnipitäviä asioita.
Elämä on nurinkurista. Kuinka paljon halut aiheuttaa syyllisyyttä elämässä? Veikkaisin että päivittäin aika monelle ja aika paljon. Toisaalta se syyllisyys on osa itsehillintää ja auttaa siinä kultaisella keskitiellä pysymistä. Entäs jos kultainen keskitie muuttuukin normaaliksi osaksi elämää, jolloin elämän pienet suuret halut tuottavatkin syyllisyyden sijasta sallittua nautintoa. Ah, elämää.