Otso ja Kuomanen

Tiesittekö, että ei karhuja suotta kutsuta metsän kuninkaiksi. Siihen on ihan syynsä. Ei ihan jokainen pysty nukkumaan yhtä mittaa koko talvea. On siihen toinenkin syy. Henki on suurempi kuin ruumis. Ja näiden metsän kuninkaiden henki on kuninkaiden arvolle sopien sopivan suuri, jotta he voivat hoitaa kuningaskuntaansa rakkaudella. Nukkuessaan Otso ja Kuomanen tosiasiassa huolehtivatkin koko lailla monestakin asiasta.

Karhu ja talviunet

Oi kun saisi vain nukkua, tuumasi Otso Kuomaselleen. No jo vain, tuumi Kuomanen, joka oli saanut nimensä, että oli kaikkien kaveri. Mikäs meitä muuten siinä estää, Otso mietiskeli ääneen. No niin vain, Kuomanen yhtyi mietintään. Ja yhdessä he etsivät mukavan pesän ja laittoivat pitkäkseen ja ryhtyivät näkemään kauniita unia.

Sinisen linnun mysteeri osa III

Sinisen linnun purppura äiti oli kuullut keskustelun pesänsiistimis puuhien keskeltä. Hän tuli keskusteluun mukaan: "vaan se se vasta uskomatonta on, miten sinun silmäsi saivat värin. Sinulla oli vielä kuorenpalanen pikkutöyhtösi päällä kun mereltä tuli mainiki. Eli se seitsemäs aalto, joka on suurempi kuin muut. Juuri kun aukaiset silmäsi aallon harja kaartuu vaahtopääksi ja nouseva aurinko taittaa valon aaltoon. Sinä aukaiset silmäsi ensimmäistä kertaa juuri samalla hetkellä ja me katsomme isäsi kanssa kun aallon uskomaton turkoosin sävy taittuu ja heijastuu sinun silmiisi. Sitten sinä katsot meitä - me katsomme sinua. Ja niin olit tullut, mieleeni tuli tumman vihreän lintu isoäitisi sanat eräästä runosta..maailma oli luotu, jotta olisi luotu, jotta olisi näytetty sinut."

kasvatus ja tunteet

Oli kipakka tilanne koulussa. Voiko oikeudenmukaisuus olla sitä, että on roolissa ja ymmärtää asioiden taustaa ja käyttäytymistä. Eli osaa olla terveesti empatiakykyinen. Se että laittaa rajat ja pysyy niissä on aikuisuutta. Ja sen voi tehdä niin, että ei sekoita tunteitaan mukaan. Esimerkiksi, jos täytyy olla tilanteessa topakka, jopa korottaa ääntään eli ojentaa oppilasta niin sen voi tehdä ilman että on vihainen. Eli siinä ei ole itse tunteella mukana. Tosi hankalaa. Ja joo, asioita hoidetaan keskustelemalla ja huumorilla ja monella eri tapaa.. vaan joskus vaaditaan myös äänen korottamista ja ojentamista. Sitten ku opettajan työtä tekee persoonallaan niin se mikä ei oo itelleen kaikkein luontaisinta niin sen oppiminen vaatii sitten aina eniten. Se on laajaskaala tämä ihmisen kirjo.. ja kun opettaa alakoulusta vaariin niin siihen kyllä luonnollisesti kuuluu elämän kirjoa monelta laidalta.