Valta ja vapaus

Miten olla vapaa vallasta? Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa. Tämän sanominen ja ajatteleminen on helppoa silloin, kun ei oikeasti tarvitse mitään toiselta, joka sinua valtapeliin kutsuu. Silloin on vapaa olemaan. Silloin on helpompaa kääntää toinen poski ja miettiä armon merkitystä, jonka Puolimatka on määritellyt ansaitsemattomaksi anteeksiannoksi. Silloin on myös helpompaa pyytää anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Entäs jos on riippuvainen toisesta, esim. että saa rahaa joltain elääkseen, tai työn tehdäkseen tai leivän syödäkseen.. kuinka helppoa on silloin olla vapaa vallasta, jos toinen sinua valtapeliin kutsuu? Ei varmastikaan ihan helppoa. Nöyrä, mutta ei nöyristellä..

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa II

..kokoa itsesi.. Sininen lintu komensi itseään ja ryhtyi laulamaan mielessään omaa tunnariaan.. "sä voisit olla sade, joka maahan ropisee, kun sydän vapisee. Ja aamuauringossa, saisit kasteen nousemaan, taian helmihuntu saa.." KRöhöm, Koppis keskeytti Linnun ajatuksistaan. "Olen valmis kirjaamaan ohjeenne."
Seelvä. vastasi Sininen Lintu. Ohjeet on hiukan kummalliset. Ne eivät ole aivan että suoraan, oikealle ja vasemmalle. Vaan ohjeisiin liittyy eri osioita ja ne on jokaiselle omat. Siis niistä tulee jokaiselle omat, kun niitä lähtee seuraamaan. Mutta ne silti vievät aina perille, kastehelmiäiseen.
Ensimmäinen ohje kuuluu seuraavanlaisesti: "Kun katsot mitä takana on, kurkoitat kohti tulevaan, olet tässä juuri aivan ja nyt mieti?"
Mitä mieti? No niinpä. Ohjeet on kummalliset ja juurikin siksi henkilökohtaiset, mutta toistan vielä. Sininen Lintu toisti vielä ensimmäisen osion ohjeet ja jatkoi tunnarinsa laulamista mielessään "jossakin kaukana on sellainen maa, joka kultaa sun siipesi saa.."

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa I

Se oli sama kesä, jolloin Poro oli ystävystynyt Kamelin kanssa. Ilma oli niistä kaikista variaatioista sinä päivänä sellainen, että se tuntui ihoa hyväilevältä. Aurinko lämmitti lempeästi, tuulen helliessä, kuin silkin kosketus.
Runo oli aamupuuhissaan virkistäytymässä, räpsytteli pitkiä ripsiään ja uitti turpaansa joen uomassa. Hän kävi keskustelua samalla ystävänsä Sinisen Linnun kanssa. Missä sanoitkaan nähneesi sen .. Runo mietti hetken .. sen Ai sadehelmiäisen, Sininen Lintu täydensi? Niin juuri sen. No, se löytyy linnun tietä ja Sininen Lintu purskahti raikuvaan nauruun, omasta mielestään hurjan hauskalle vitsille. Runoa hymyilytti, minun ystävä, jotkut asiat eivät muutu. Lintu yritti aloittaa tarinaa uudestaan, mutta ei päässyt puuta pidemmälle, kun purskahti uudestaan nauramaan niin, että pisarat valuivat Linnun vaalean turkooseista silmistä.
Runo päätti hyödyntää hetken, haki muistiinpanovälineensä kivenkolosta ja pyysi kirjurikseen Koppista. Koppis röhisi omanarvontuntoisena merkiksi siitä, että hänellä oli muutakin tehtävää, kuin katsella toisen hepuleita. Sininen Lintu torhistautui ja huomasi yrittävänsä työntää pois ajatuksen, kuinka mehukas ateria Koppis olisi..

Luopuminen

"Saat sen mistä luovut", kirjoittaa Helsten. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Tuntuu ainakin itsestä, että se mitä luulee ainakin haluavansa, niin kyllä siitä on hankala luopua. Ja ainakin utopistiselta kuulostaa se ajatus, että saa sen mistä luopuu..