Kaksi tragikoomista tarinaa, jossa viinalla on osuutta asiaan Osa I

Kuultuna tarinat voi olla koomisia, mutta itse asian osaisille tarinat voi olla hyvinkin surullisia.. Mutta toivottavasti tästä on iloa näin tarinana..

Olipa kerran maalaistalo. Talon emäntä oli tullut miniäksi taloon sulhasensa veljen miniän jälkeen. Tästäkin riittäisi monta tarinaa mm. kuinka maitopäälärit joskus pihalla lentelivät, kun asioita selviteltiin. Ennen vanhaanhan ei ollut kummallista, jos samassa pirtissä asui parikin perhettä. Siihen päälle isovanhemmat, isosedät, tädit, rengit aikamoista näin nykypäivän vinkkelistä katsottuna.

Talon isännällä oli tapana kantaa aina silloin tällöin viinapullo kyläreissulta kotia. Eräänä päivänä, kun isäntä oli lähdössä kylille, emäntä totesi:" Äläkä sitten kanna sitä viinapulloa mukanasi kun tulet." Emäntä hoiti maatalon askareita isännän ollessa kylillä. Leipoi karjalanpiirakoita ja teki kirnupiimää ja mitä kaikkea emännän hommiin nyt maalaistalossa kuuluukaan. Siinä askareiden lomassa hän katsoo ikkunasta ulos ja näkee isännän kävelevän kotiin onnikkapysäkiltä. Emäntä katsoo ja ihmettelee, että mitä ihmettä sillä isännällä on oikein perässään. Että mitä se isäntä oikein on keksinyt. Emäntä lähtee isäntää vastaan ja raapii päätään. Onko tämä totta. Viinapullo narun perässä! No mutta rakas eukko, sinähän sanoit, että älä kanna sitä pulloa kotiin.. 

mennyt, nykyisyys, tulevaisuus

Uskomatonta, miltä voi tuntua, kun kohtaa joskus elämää suurempia asioita tuntuneita asioita. Ja se kun uskaltaa ne kohdata niin kuin eräs tuttuni sanoi osuvasti " asioiden kohtaaminen saattaa aina tuntua hankalalta mutta joskus se on tehtävä! ja sen kun on tehny ni se on vähän kun olis repässy laastarin irti ja sit se on siinä!"
Ja kun aikaa on kulunu tarpeeks, ei jäljelle jää edes arpia. Armo - anteeksiansaitsematon anteeksianto, määrittelee Tapio Puolimatka. Puolin ja toisin.
Sitten kun kuluu vielä siitä vähän aikaa, kun on kohdannut vaikeat jutut, niin sitten sieltä alta alkaakin paljastua se kaikki kauneus, mitä on kokenu.

Muistot.

Uusimman biisin sanat:

" Ikävä iholleni istahti - kysyi miltä tuntuu?
Miltä ikävä tuntuu?

Ikävä oven sisimpääni aukaisi,
matkalle muistojen aarrearkkuun.
Sieltä ihanan kauheat - karmean suloiset
muistot esiin nosti ja kysyi

Miltä tuntuu?
Miltä muistot tuntuu?

Ikävän perään pingoin ja yritin kiinni saada
Ikävän pimeään piiloon pistää.

Kun taas kuulin kysymyksen

Miltä tuntuu?
Miltä ihmisen ikävä tuntuu?"

Kun menneisyys muuttuu muistoiksi, on se aika vapauttavaa. Se vapauttaa elämään tässä hetkessä.

Kiusaaminen

Kiusaamiseen liittyy omien rajojen tunteminen. Eli itsetuntemus on tässäkin asiassa tärkeää.
Mikä minusta tuntuu hyvältä? Kuinka paljon voin ymmärtää toista, asettumatta itse uhrin rooliin?
Entäs se, että käännä toinen poski, kun kiusataan. Mitä se vois tarkottaa?
Ehkä se voi tarkottaa sitä, että ei lähe mukaan kiusaamiseen samalla kielellä. Vaan yrittää herättää kiusaajan näkemään omaa käytöstään, ilman hyökkäystä. Koska jos hyökkäis niin kiusaaja on varmasti vahvempi siinä osa-alueella, koska hän on jo siinä roolissa.
Yliymmärtäminen on kyllä yhtä kauheaa kun kiusaaminen, eikä seuraukset oo ku käytöksen jatkumoa. Eli täytyy kyllä myös laittaa asioille stoppi, joskus se vaan ottaa aikansa, ja kai silläkin on oma tarkoitus. Seistä omilla jaloillaan, uskoa että sillä on merkitystä, miltä minusta tuntuu. Ja sillä, että vaikka kuinka ymmärtäis toisen pahan olon, ei siitä ole mitään hyötyä antaa toisen astella ylitse.