Olemisen vapaus

Jos jatkaa tältä luterilaisen kasvatuksen pohjalta.. "totuus on teidät vapauttava.." vai mitenhän se meni?! ehkä se oli nuin, kun en jaksanu ettiä sitä raamatusta, mutta näin oon sen kuullut, että Jeesus sanoi. Mistä tämä tuli mieleeni? Se tuli siitä, kun mietin kehonkuvaa. Tänään kun surffailin netissä ja näin kuvan, kauniin naisen kuvan, joka on ehdolla Janina F:n malliks. Hänellä oli päällään hopeinen alusasu. Niin mietin, sitä, että jos olis oma mies, että miltä haluaisi näyttää hänelle? Josta ajatus kääntyikin siihen, että vaikka sillä on väliä miltä näyttää, koska esteettisyys on varmasti myös kaikilla sisäsyntyinen taju, kuten oikeudentaju. Mutta siitä lisää toiste. Niin loppujen lopuksi tärkeintä on vain se, että on vapaa itsessään olemaan. Että ei tarvitse ajatella sitä miltä näyttää.
Miten tämä liittyy sitten totuuteen? Sillä lailla, että kun tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä, voi elää totuuden mukaisesti itseään kohtaan, jolloin on vapaa olemaan. Että sillä ei oo väliä miten aatellaan, jos itse hyväksyy sen miten elää ja on. Ja se miten päättää elää.. niin sehän on sitten sitä vapaata tahtoa.. valintoja.. joista muuten Tapio Puolimatka on kirjottanu kirjassa kasvatus ja filosofia jotenkin näin, että kun oppilaalle annetaan vapaus valita niin se oman kokemuksen kautta oppii sen siis oikeastaan vähän kuin kantapään kautta oppiminen..mutta tuohon liittyy muutakin kunhan löydän sen kohdan.. mutta nyt löyty toinen juttu! samasta kirjasta. Luterilaisen kasvatusnäkemyksen mukaan kasvatuksella ei pyritä ihmisen jumalallistamiseen vaan ihmisen tulemiseen ihmiseksi, tavalliseksi ihmiseksi. Siinäpä sitä onkin. Ja jos näitä yhdistää luterilaisen kasvatusajattelun vapauden periaatteiden näkökulmaan, jonka mukaan ei ole tiettyä ihmisihannetta. Vaan arvolähtökohtien pohjalta, joita on terävöittänyt Jumalan laki ja evankeliumi, jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan, johon väliin ei toinen ihminen saa mennä, jolloin myös kasvattajan vastuu yksilön yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden rajojen kunnioittamisesta selkiytyy. Vastuu siirtyy ihmisen omiin valintoihin, joissa kasvattaja voi auttaa tukemaan ja kasvamaan ja valitsemaan kohti hyvää. Silti valinnan vapaus on jokaisella, jolloin kokemus omien valintojen elämisestä antaa vahvistuksen siitä mikä on hyvää. Mutta jollei ihmiselle tarjota vaihtoehtoa valita hyvää niin se onkin vaikeampi juttu..ü
Rippipappini Komulaisen Markku vastasi raamattutunnilla kysymykseeni "Mikä on suurin synti?" seuraavanlaisesti.. "se on olla erossa Jumalasta". Aika loistava vastaus ja varmasti vastauksen sisältö aukeaa meille kaikille omanlaisesti..