Vaikkakin Hannu L.T. Heikkinen väitöskirjassaan väittää ettei narratiivisuus ole metodi tai metodologia vaan hajanainen muodostelma kertomuksiin liittyvää tutkimusta, väitän narratiivisuuden olevan sekä metodi että metodologia.
Metodologiana narratiivisuus voidaan ymmärtää samaan linjaan Sokrateen ja Aristoteleen kanssa, jolloin kysymyksen asettamisen tärkeys ymmärrettiin. Ja mikä on parempi tapa saada ihmisesta ulos tietoa kuin oikein asetetut kysymykset ja kiinnostus häntä kohtaan? Narratiivisuudesta löytyy yhtäläisyyksiä kristilliseen kasvatusnäkemykseen, raamattu on täynnä kertomuksia. Immanuel Kant, Nurmen mukaan (1988,41) päätyy siihen, että maailma ilmenee ajassa ja paikassa ja muodostuu toisaalta subjektiivisista toisaalta ulkoisista aistimuksista. Nämä aistimukset sekä kokemukset ajassa ja paikassa täytyy jollain tavalla itselle selittää eli eikös tarinan juuri ole mukana myös Kantin ajatuksissa?
Metodologia tarkoittaa siis sitä uskomusjärjestelmää, josta nähdään, mihin verkostoon tutkimus ja tutkija itsensä sijoittaa. Mitkä uskomusjärjestelmät hän on ottanut omakseen ja mihin hän oman tutkimuksensa pohjaa. Metodologian määrittelee Metsämuuronen (2009,217) opiksi tiedonhankinnan menetelmistä. Eli esim. pohjautuuko tutkimukseni laadulliseen eli kvalitatiiviseen menetelmään vaiko kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimukseen. Nämä eivät poissulje toisiaan ja molemmat metodologiat voivat rikastuttaa toisiaan.
Metodina eli tutkimuksen työkaluna narratiivisuus voi ilmetä esim. tarinan kirjoittamisena, jos vaikka halutaan ymmärtää itseään. Tarinaa tulkitessaan ja mahdollisia kommentteja saadessaan, henkilö rakentaa uudestaan ymmärrystä, jolloin hän on sekä tutkija että tutkittava. Kerronnallisuutta Heikkinen pitää narratiivisuuden suomennoksena. Tällöin narratiivisuus tarinankirjoittamisena toimii metodina. Näin väitän!
Lähteet: Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja histoariallisiin perusteisiin. Kari E. Nurmi. 1988.
Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksi tulemisen taito. Hannu L.T.Heikkinen. 2001.
lauantai 19. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti