Poro ja Joutsen

OSA VI

Sitten Kameli lakkasi nyyhkyttämästä. Hänestä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Hän aukaisi silmänsä ja katsoi ympärilleen; maa oli hennosti lumipeitteen suojassa, puut antoivat lumen painaa oksaan kepeän raskaasti, juuri niin, että oli turvallista olla talven sylissä. Tältäkö kevättalvi näytti?
Tuntui, että hän ensimmäistä kertaa näki sen. Kameli kuunteli jäiden kuminaa ympärillään ja ihmetteli kuinka kauas ääni kantaa. Hän veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa ja ajatteli:" Vaik´en pysty kuin räpylöitäni liikuttamaan, olen niin kiitollinen. Kiitollinen siitä, että näen, kuulen, haistan, maistan, tunnen". Pitkästä aikaa Kamelista tuntui, että hän haluaa elää.