Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa VIII Päätös

Kaukaa katsellen Lintu suki siipiään ja valmistautui kastehelmiäiseen. Se oli aina yhtä kaunista katsottavaa. Poro kohotti katseensa tunturipurosta ja näki Runon. Hänet valtasi suunnaton sisäinen rauha ja yhtä aikaa hirmuinen halu. Halu olla yhtä. Poron ja Runon katseet kohtasivat eikä enempää tarvittu.
Sillä hetkellä kun heidän katseensa kohtasivat ja heistä tuli yhtä, kuin väreilevä aalto, joka leviää alkupisteestään tasaisesti ympärilleen. Koko luomakunnan värit kirkastuvat kuin kastehelmen raikkaus joka putsaa pölyt mennessään. Siitä tulee nimitys kastehelmiäinen. Se on siis tarina siitä, kun rakkaus koskettaa, kahdesta tulee yksi, kuin suuri kastehelmi, joka luo kauneutta ympärilleen missä kulkevatkaan - yhdessä tai erikseen.

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa VII

Nyt hän etsi kastehelmiäistä. Hänellä alkoi olla pieni aavistus siitä, mikä se voisi olla. Kun Lintu taas jatkoi tällä kertaa ääneen.."jossain kaukana on sellainen maa, joka kultaa sun siipesi saa, hohtamaan.." Hän oli saanut kokea häivähdyksen tuosta maasta. Se maa oli rakkauden maa. Se maa oli se, kun hän ja Poro kohtasivat. Hänen olisi löydettävä Poro. Pari poronkusemaa tuonnempana hän näki Poron. Runo nautti virkistävä vettä tunturipurosta ja lauloi ääneen lempikappalettaan "mieli villi kuin kultainen viljapelto, vapaa kuin taivaankannen väri hento. Purotunturin mutkassa kertoo, ikiaikaisen tarinan joka mieltä kiehtoo.."

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa VI

Lintu jatkoi "kuin veden väreilyssä sun herkkyytesi saan säteilemään.." Poro. Ei mennyt päivääkään, ettei hän ollut ajatellu Poroa sen jälkeen, kun he olivat kohdanneet. Ne jumalaiset silmäripset ja se katse, joka yhtä aikaa sanoi, älä pelkää ja yhtä lailla sai hänet tuntemaan, sisältä kuumentumaan. Ja se tunne, kun heidän turkkinsa koskettivat toisiaan. Yhtä pehmeää turkkia hän ei ollut tuntenut koskaan, yhtä sopivan tuntuista. Se päivä oli muuttanut hänen elämänsä. Se päivä oli antanut suunnan hänen elämälleen.

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa V

Mutta tämä hetki.. kohti kastehelmiäistä.. mikähän se on edes koko kastehelmiäinen. Mitä hän etsi? Sininen lintu lentää pöräytti paikalle laulaen taas tunnariaan. Tätä pätkää Runo ei ollut vielä kuullutkaan ".. ja hetken päästä huomaan en sua pysty muuttamaan, sun omat ajatukset vaativatkin tulkintaa.." olikohan hän yrittänyt joskus muuttaa ketään? Runo tuumi ja muisti erään kesän. Hän oli kohdannut Poro-serkkunsa suuren rakan päällä. Serkku oli suuri suustaan ja Runo oli kuunnellut tovin hänen puheitaan, kunnes hänellä meni hermot. Hän tallusti serkkunsa luo ja kertoi vitsin:"Sillä on suuri suu, eikä se sano muu, arvaa kuka?" Serkun turpa loksahti auki, eikä hän ollut koskaan saanut niin montaa hetkeä hiljaisuutta serkkunsa kanssa, kuin silloin.

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa IV

Ei varmaan auta muu kuin lähteä hölkyttelemään kohti Kastehelmiäistä. Hmm.. Runo ryhtyi unelmoimaan.. Hänen mieleensä tulvahti muistoja kaukaa menneestä, kun hän oli vasta pikkuvasa. Hirvas ja Vaadin menivät edeltä ja hän mietti, ettei ollut nähnyt konsaan, kun äiti ja isä olisivat kalistelleet sarviaan vakavasti yhteen. Tokihan he matsia ottivat esimerkiksi siitä, että kuinka kauaksi heidän luotaan hän saisi mennä. Yleensä äiti voitti nämä asiat, koska hänellä oli tiukempi näkemys asioista ja maailman vaaroista. Iskä oli sitä mieltä, että Siperia opettaa. Molemmat olivat oikeassa. Siperia opetti ja olipa hyvä, että sain olla tarpeeksi iso, ennen kuin se niin teki, Runo mietti.

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa III

Koppis valmistautui käärimään koivuntuohipaperia rullalle, kun Runo vielä ymmyrkäisenä pyytää Siniseltä Linnulta tarkennusta. "Lintu kuule, en mä ymmärrä mitä ohje tarkoittaa? Eks sä vois vähä valaista asiaa?" Lintu miettii.. ja kuin ohimennen laulaa tunnaristaa pätkän "sä voisit olla lyhty joka pihan valaisee ja kaltaistesi lailla voisit teitä reunustaa, jos suunta katoaa." "Hä-ä? Ei kyllä valaissu ei sit yhtään", Runo surkeana totesi.