Luottamus

Se onkin ainut joka muhun luottaa.. tänään kuulin yhden oppilaan sanovan..

Mikä merkitys on sillä, että luottaa? Että uskaltaa uskoa ihmisen hyvyyteen?

Sanoisin, että ihmeitä tekevä vaikutus. Se, ettei tarvitse uskotella kenellekään ei edes tai varsinkaan itselleen omaa itseään, vaan voi olla, inhimillisesti oma itsensä.

Jos aattelee sellaista mikä on saanut kasvaa luottamuksen ilmapiirissä, niin sen on varmasti helpompi uskoa myös toisista hyvää. Jos joku on sinuun joskus uskonut, niin sinäkin voit uskoa toiseen.

Ystävän kanssa keskustelu, hänen sanojensa pohjalta jotka meni suunnilleen näin, että rakkaus koskettaessaan jättää jäljen, joko haavoittaa tai parantaa sai aikaan ajatuksen, että kuinka paljon täytyykin rakastaa sitä, jota on haavoitettu, jotta pääsee haavojen läpi. Ehkä se ajatus pitää sisällään sen, että "rakasta minua silloin eniten, kun ansaitsen sitä vähiten". Ja silloin kun menee toisen haavojen läpi, niin siinä tulituksessa saattaakin ottaa itseensä osumia, jotka ei ole ollenkaan itseään kohti tarkoitettuja. Ainoastaan niitä haavoja, joiden läpi toinen huutaa hyväksyntää, rakkautta.

Entä jos on itse haavoilla ja kohtaa toisen haavoitetun? Mikä taistelu siinä käynnistyy haavojen piiloittelussa, itsensä suojaamisessa, kuka pystyy siinä tilanteessa rakastamaan ja mitä siitä seuraa? Mitä on inhimillisyys, armahtavaisuus ja anteeksianto? Yksilön arvostamistako haavoineen? Tuomitsematta jättämistäkö? Epätäydellisyyden hyväksymistäkö? Menneisyyden kokemusten ymmärtäminen kasvutarinoineen, anteeksiantaminen itselleen ja muille. Kokemusten kautta maailman monimuotoisuuden näkeminen, kaikki ei oo niin mustavalkoista koskaan. Se miksi joku tai itse on toiminut niin kuin on toiminut, kaiken voi ymmärtää. Ei tartte hyväksyä, mutta voi ymmärtää, jotta ei myöskään tarttis toimia uudestaan tavalla jonka on ymmärtänyt vääräks. Ja jos voi ymmärtää miksi on toiminu tai toinen niin voi myös antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.

Ehkä anteeksantamisen ja pyytämisen avulla voi olla vähemmän haavoilla kuin ennen. Mutta kyllä siihen tarvitaan aina niitä ihmisiä, jotka rakastaa sinua sinun haavoistasi huolimatta. Niitä jotka kestää sen tulisateen, ottamatta sitä ihteensä. Ja mitä siitä syntyy..

Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Could you be loved and be in love? Uskaltaa rakastaa ja uskaltaa antaa toisen rakastaa sinua.. se vasta onkin rohkeutta jos mikä.. paljastaa sisimpänsä, hyväksyä oma ja toisen epätäydellisyys, inhimillisyys, olla valmiina antamaan anteeksi niin itselleen kuin toiselle. Uskaltaa nauttia hyvyydestä, hyvästä tunteesta, osoittaa se sanoin ja teoin. Säilyttää itsensä, sulautua toiseen. Antaa toisen ja itsensä olla vapaasti muiden kanssa, luottaen siihen, että molemmat kunnioittaa sitä rakkautta mikä annetaan.

Onneks on Taivaan Isä, jolta voi pyytää, että tapahtukoon sinun tahtosi, niin tämä kaikki ei käy liian ylivoimaiseksi ymmärtää, olla ja elää..