Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Majakkasaari oli vihreän vehreä. Aurinkoisena päivänä, jolloin oli lempeä tuuli, se näytti pehmeältä ja raikkaalta paikalta, myös sellaiselta, mihin voi kellahtaa katselemaan taivaalla liikkuvia pilviä ja unelmoida tai miettiä mitä kaikkea salaisuuksia saari pitää sisällään. Myrskyisenä päivänä saari näytää kohtalonsa hyväksyvältä jämäkältä paikalta, joka hyväksyy luonnon piiskaamiseen, sateen ja ukkosen iskut, meren tyrskyt ja tuulen ulvonnan. Tällöin yksi hyvä paikka olla on Raitsun tuvassa Majakassa ja juoda lämpimän höyryävää kaakaojuomaa, isoon vilttiin kääriytyneenä takan edessä.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Raitsu oli ottanut mukaan huilunsa. Se oli tinasta tehty pilli. Pilli oli Raitsun 93:s pilli, koska kun Raitsu opetteli puhaltamaan sitä, niin aika monta kertaa, ennen kuin hän oppi oikean puhallustekniikan huilu ehti sulaa, koska Lohikäärme kun oli, suusta pääsi pieniä liekkejä, jotka sulattivat huilun. Menninkäinen nimeltään Pat, oli hänen ystävänsä jolla oli huilunsoittotaito hyppysissään. Eräänkin kerran oli Pat Raitsulle toistanut toistamisen jälkeen trillejä, joiden makuun päästyään Raitsu oli aivan lumoutunut, mikä maailma hänelle olikaan avautunut.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Majakkasaari oli kooltaan sellainen, että Raitsu eli Raidallinen Lohikäärme ehti tepastella sen ympäri auringon noustua ennen auringon laskua. Jos siis meni pitkin saaren reunoja. Jos taas valitsi mennä lävitse keskeltä saarta, siihen tarvittiinkin jo paljon enemmän auringon nousuja ja laskuja. Raitsun lempipaikkasijaitsi saaren koillisrannalla, jossa kasvoi violetin värisiä hymmyrkäisiä. Hymmyrkäiset olivat marjoja, joissa oli villiruusun tuoksuinen kukka. Marjojen makua voisi verrata vaikkapa karhunvatukan ja mansikan sekoitukseen.