Opetusmaailmassa tuo toisen posken kääntäminen vois tarkoittaa sitä, että ei ota ihteensä murrosikäisen kommentteja, jos sieltä sattuu sammakoita lentelemään. Vaan ymmärtää paikalleen, kuten äiti sanoo. Ei se tarkota sitä, ettei vastuuta nuorta sanomisistaan. Kun asiat on keskusteltu sen jälkeen opettajan yks tärkein oppi on pystyä antamaan anteeks, vaikka anteeksi pyyntöä ei tulisikaan. Aloittamaan aina puhtaalta pöydältä. Tällöin nuorella on mahdollisuus kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja se hyväksyvä ilmapiiri on sitä, että ei ole leimaa otassa vanhojen tekojen takia. Ja hyväksyvässä ilmapiirissä kasvavasta voi kasvaa itsensä ja muut hyväksyvä ihminen.
Opetusmaailmassa olen myös kuullut, että sellainen, jolla ei ole vakituista paikkaa, ei uskalla sanoa ääneen kaikkia asioita, joita haluais sanoa, koska pelkää sitä, että ei saakaan jatkoa. Onko siinä kysymys vallasta vai tilannetajusta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti