Eräässä saaressa kasvaa suuri mänty. Se on varmaan parisataa vuotta vanha. Se on isketty täyteen isoja rautanauloja tai ei täyteen mutta noin parikymmentä. Yritin repiä niitä irti viime kesänä, mutta ei ne lähteny. Lopulta ajattelin että niiden irti repiminen saattaisi satuttaa sitä puuta enemmän kuin se että se on tottunu elämään niiden kanssa.

Kaukaisessa maassa

Kaukaisessa maassa saattoi haistaa hiekan värin, kun se oli sekoittunut ilta-auringon maalaamaan punaruskeaan maisemaan. Kuinka niin, kysyi tyttö. Miten värin voi haistaa. En tiedä sanoi poika, halusin vain kokeilla miltä tuntui sanoa niin.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Oli kulunut päiviä jollei vuosia siitä kun Raitsu oli siivonnut majakkansa. Siinäpä sitä hommaa riitti. nimittäin kun majakassa oli ihan oikea tuli jota Raitsu piti yllä. Se oli vähän kuin kokin salainen resepti joka kulki suvussa. Niin samalla tavalla Raitsu oli saanut ohjeet omalta isältään, miten pitää yllä tulta - majakan valoa. Ohjeet löytyi laulusta, jonka sanat menee näin: " Painottomuudessa pieni tähti, akselinsa ympäri pyörähti. Piikiven hehkuva tulinen huurre. Tähtisumuun haihtuva höyryinen huurre. Raidallisen Lohikäärmeen uneton yö, vastuulla Majakanvartijan työ. Raidallisen Lohikäärmeen uneton yö, vastuulla Majakanvartijan vastuullinen työ. Takoi lämmin sydän panssarin alla, antoi voimaa tähdellä ajattomalla. Tulta syöksi, valoa vahti. Aamuun väsyi, hiljaa nukahti. Raidallisen Lohikäärmeen uneton yö, vastuulla Majakanvartijan työ. Raidallisen Lohikäärmeen uneton yö, vastuulla Majakanvartijan vastuullinen työ."

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Raitsun huilun soitto kuulosti tältä.. trht trht trhyyt tsidip di dii.. thydydyduu da duu.. sitä voisi kuunnella aika kauan kyllästymättä. Se vähän kuin kutitteli korvia niin että ne rupesivat hörisemään. Sitten kun sitä oli vähän aikaa kuunnellut alkoi omat ajatukset virrata valtoimenaan kuin keväinen vuoristopuro, raikkaana ja vapaana, tullen ulos omista aivoituksista tavalla, joka pisti tekemään kaikkea. Vaikka kärrynpyöriä tai kuperkeikkoja tai yrittämään hypätä niin korkealle kuin pystyisi.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Majakkasaari oli vihreän vehreä. Aurinkoisena päivänä, jolloin oli lempeä tuuli, se näytti pehmeältä ja raikkaalta paikalta, myös sellaiselta, mihin voi kellahtaa katselemaan taivaalla liikkuvia pilviä ja unelmoida tai miettiä mitä kaikkea salaisuuksia saari pitää sisällään. Myrskyisenä päivänä saari näytää kohtalonsa hyväksyvältä jämäkältä paikalta, joka hyväksyy luonnon piiskaamiseen, sateen ja ukkosen iskut, meren tyrskyt ja tuulen ulvonnan. Tällöin yksi hyvä paikka olla on Raitsun tuvassa Majakassa ja juoda lämpimän höyryävää kaakaojuomaa, isoon vilttiin kääriytyneenä takan edessä.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Raitsu oli ottanut mukaan huilunsa. Se oli tinasta tehty pilli. Pilli oli Raitsun 93:s pilli, koska kun Raitsu opetteli puhaltamaan sitä, niin aika monta kertaa, ennen kuin hän oppi oikean puhallustekniikan huilu ehti sulaa, koska Lohikäärme kun oli, suusta pääsi pieniä liekkejä, jotka sulattivat huilun. Menninkäinen nimeltään Pat, oli hänen ystävänsä jolla oli huilunsoittotaito hyppysissään. Eräänkin kerran oli Pat Raitsulle toistanut toistamisen jälkeen trillejä, joiden makuun päästyään Raitsu oli aivan lumoutunut, mikä maailma hänelle olikaan avautunut.

Raidallinen Lohikäärme ja Majakkasaari

Majakkasaari oli kooltaan sellainen, että Raitsu eli Raidallinen Lohikäärme ehti tepastella sen ympäri auringon noustua ennen auringon laskua. Jos siis meni pitkin saaren reunoja. Jos taas valitsi mennä lävitse keskeltä saarta, siihen tarvittiinkin jo paljon enemmän auringon nousuja ja laskuja. Raitsun lempipaikkasijaitsi saaren koillisrannalla, jossa kasvoi violetin värisiä hymmyrkäisiä. Hymmyrkäiset olivat marjoja, joissa oli villiruusun tuoksuinen kukka. Marjojen makua voisi verrata vaikkapa karhunvatukan ja mansikan sekoitukseen.