Viime pyhän saarnan herättämiä ajatuksia

Pastori puhui saarnassaan erilaisista tietoteorioista ja kuitenkin ihmisistä niiden takana. Hän kysyi, että tarvitaanko tieteellinen tutkimus siihen, että jokin asia on oikeasti olemassa. Esimerkkeinä hän kertoi mm. kuinka Lapin revontulista ei tutkijoitten mukaan kuulunut ääntä ennen kuin laitteet mittasivat ne, joten hän kysyikin, että kuuluiko revontulista oikeasti ääntä ennen kuin asiaa oli tutkittu.. mielenkiintoista saivartelua. Aika usein tulee itselläkin tutkimusten tuloksia kuunnellessa mieleen, että itsestäänselvyyksiä. Toisaalta taas kirjoitettu sana on aina eri kuin ei kirjoitettu, joten siinä mielessä jokaisella tutkimuksella on sijansa. Joku itsestäänselvyys voikin pitää sisällään tietoa, jota ilman joku toinen ns. merkittävämpi tutkimus ei olisi koskaan voinut syntyä.
Tuli mieleen, kun haastattelin opetusneuvos Marketta Viitalaa ja se kuinka hän kertoi, että on ollut kirjaamassa valtakunnallista tanssin opetussuunnitelmaa. Minusta se on uskomattoman hieno juttu. Aatelkaa, oikeasti joku muotoilee jonkun asian, unelman, toiveen kirjoitettuun muotoon..
Uusimman biisini kertsi menee näin.." kaksi kulkijaa kaikkeen tarvitaan, yksin toive on vain unelmaa.."

Poro ja Joutsen

OSA III

Kameli ja Hupu olivat tavanneet toisensa vuosia sitten, silloin kun he olivat nuoria. Oli aivan ihana kesä kun he ensi kerran kohtasivat. Ilmoja oli laidasta laitaan. Niin ihanan lämmintä, pimeitä lämpimiä iltoja, auringonlaskuja, laineiden liplatusta. Välillä lempeä kesäsade virkisti auringon paahtamia turkkia ja höyheniä.
Ja ne jokapäiväiset tarinatuokioit, kun Kameli ja Hupu kilpaa toinen toisilleen kertoivat oman eläinlajinsa, sukunsa, perheensä ja elämänsä tarinaa. Väliin mahtui myös hetkiä, jolloin he vain keksivät toisilleen tarinoita, vaikka vain siitä, miltähän elämä tuntuisi jos olisi aina kesä.

Poro ja Joutsen

Osa II

Toisaalla Hupu-poro hyppäsi melkein kuusen latvaan säikähdettyään niin paljon tuota kummallista ääntä, joka hänet herätti. Hän oli niin ärsyyntynyt että hän murisi ja kiehui kiukusta. Hän ei inhonnut mitään niin paljon kuin sitä, että hänet herätettiin ennen aikojaan. Hupu-poro päätti lähteä katsomaan mikä oli tämä meteli ja aikoi sanoa suorat sanat metelin aiheuttajalle.
Kamelin ääni alkoi käheytyä avun huutamisesta ja hän ryhtyi nokkimaan jäätä ympärillään. Hupu-poro hieraisi silmiään, näkeekö hän näkyjä. Eihän se voi olla, on se, se on Kameli. Mitä ihmettä Kameli tekee täällä jo nyt? Sitten Hupu muisti viime vuoden tragedian ja arveli ihan oikein; Kameli surun murtamana oli sekoittanut sisäisen tutkansa ja oli nyt suuressa hädässä.
Hupu-poro töräytti ilmoille heidän keskinäisen tunnushuutonsa niin rohkaisevasti kuin vain osasi. Kameli nosti päänsä ja hänestä tuntui kuin satatuhatta kiloa olisi pudonnut hänen höyheniltään ja hän röyhisteli sulkiaan ja siipiään. Rakas Hupu-poro oli löytänyt hänet.

Poro ja Joutsen

OSA I

Oli ollut varsin kummallinen talvi, välillä paukkupakkaset oli koitelleet kestävimpienkin talojen uuninpankoja. Toisaalta taas eipä monesti näe kuinka joki sulaa ja joutsenet saapuvat kesken helmikuuta.
No niinhän siinä kävi, että joutsen, joka sai sittemmin kutsumanimen kameli, koska poro ei osannut sanoa v:tä eikä r:ää, niin asiaan.. eli joutsenen sisäiset tutkat olivat menneet aivan sekaisin muuttuvien säätilojen takia. Myös hän oli surun murtama, koska hänen kumppaninsa oli edellisellä muuttomatkalla lentänyt kohti sähkölinjoja ja nyt hän oli yksin. Niin yksin, että hän lensi kesken helmikuun tänne Pohjolaan.
Kamelin onneksi oli juuri tämä sula jakso käynnissä, joten hän sai ravintoa joesta. Kylmää se oli silti. Kyllä Kameli ihmetteli sitä, että lunta oli vielä näin paljon. Olikohan tämä nyt ihan normaalia, hän mietti. Tuli yö ja kameli nukkui. Pakkanen kiristyi taas ihan yllättäen. Hän heräsi aamulla eikä voinut uskoa mitä oli tapahtunut. Vesi hänen ympärillään oli jäätynyt, eikä hän voinut liikkua mihinkään. Ainoastaan räpylöitä Kameli pystyi jään alla liikuttelemaan. Hän rupesi huutamaan apua henkensä edestä.

Narratiivisuus

Vaikkakin Hannu L.T. Heikkinen väitöskirjassaan väittää ettei narratiivisuus ole metodi tai metodologia vaan hajanainen muodostelma kertomuksiin liittyvää tutkimusta, väitän narratiivisuuden olevan sekä metodi että metodologia.
Metodologiana narratiivisuus voidaan ymmärtää samaan linjaan Sokrateen ja Aristoteleen kanssa, jolloin kysymyksen asettamisen tärkeys ymmärrettiin. Ja mikä on parempi tapa saada ihmisesta ulos tietoa kuin oikein asetetut kysymykset ja kiinnostus häntä kohtaan? Narratiivisuudesta löytyy yhtäläisyyksiä kristilliseen kasvatusnäkemykseen, raamattu on täynnä kertomuksia. Immanuel Kant, Nurmen mukaan (1988,41) päätyy siihen, että maailma ilmenee ajassa ja paikassa ja muodostuu toisaalta subjektiivisista toisaalta ulkoisista aistimuksista. Nämä aistimukset sekä kokemukset ajassa ja paikassa täytyy jollain tavalla itselle selittää eli eikös tarinan juuri ole mukana myös Kantin ajatuksissa?
Metodologia tarkoittaa siis sitä uskomusjärjestelmää, josta nähdään, mihin verkostoon tutkimus ja tutkija itsensä sijoittaa. Mitkä uskomusjärjestelmät hän on ottanut omakseen ja mihin hän oman tutkimuksensa pohjaa. Metodologian määrittelee Metsämuuronen (2009,217) opiksi tiedonhankinnan menetelmistä. Eli esim. pohjautuuko tutkimukseni laadulliseen eli kvalitatiiviseen menetelmään vaiko kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimukseen. Nämä eivät poissulje toisiaan ja molemmat metodologiat voivat rikastuttaa toisiaan.
Metodina eli tutkimuksen työkaluna narratiivisuus voi ilmetä esim. tarinan kirjoittamisena, jos vaikka halutaan ymmärtää itseään. Tarinaa tulkitessaan ja mahdollisia kommentteja saadessaan, henkilö rakentaa uudestaan ymmärrystä, jolloin hän on sekä tutkija että tutkittava. Kerronnallisuutta Heikkinen pitää narratiivisuuden suomennoksena. Tällöin narratiivisuus tarinankirjoittamisena toimii metodina. Näin väitän!
Lähteet: Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja histoariallisiin perusteisiin. Kari E. Nurmi. 1988.
Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksi tulemisen taito. Hannu L.T.Heikkinen. 2001.

Luottamus

Se onkin ainut joka muhun luottaa.. tänään kuulin yhden oppilaan sanovan..

Mikä merkitys on sillä, että luottaa? Että uskaltaa uskoa ihmisen hyvyyteen?

Sanoisin, että ihmeitä tekevä vaikutus. Se, ettei tarvitse uskotella kenellekään ei edes tai varsinkaan itselleen omaa itseään, vaan voi olla, inhimillisesti oma itsensä.

Jos aattelee sellaista mikä on saanut kasvaa luottamuksen ilmapiirissä, niin sen on varmasti helpompi uskoa myös toisista hyvää. Jos joku on sinuun joskus uskonut, niin sinäkin voit uskoa toiseen.

Ystävän kanssa keskustelu, hänen sanojensa pohjalta jotka meni suunnilleen näin, että rakkaus koskettaessaan jättää jäljen, joko haavoittaa tai parantaa sai aikaan ajatuksen, että kuinka paljon täytyykin rakastaa sitä, jota on haavoitettu, jotta pääsee haavojen läpi. Ehkä se ajatus pitää sisällään sen, että "rakasta minua silloin eniten, kun ansaitsen sitä vähiten". Ja silloin kun menee toisen haavojen läpi, niin siinä tulituksessa saattaakin ottaa itseensä osumia, jotka ei ole ollenkaan itseään kohti tarkoitettuja. Ainoastaan niitä haavoja, joiden läpi toinen huutaa hyväksyntää, rakkautta.

Entä jos on itse haavoilla ja kohtaa toisen haavoitetun? Mikä taistelu siinä käynnistyy haavojen piiloittelussa, itsensä suojaamisessa, kuka pystyy siinä tilanteessa rakastamaan ja mitä siitä seuraa? Mitä on inhimillisyys, armahtavaisuus ja anteeksianto? Yksilön arvostamistako haavoineen? Tuomitsematta jättämistäkö? Epätäydellisyyden hyväksymistäkö? Menneisyyden kokemusten ymmärtäminen kasvutarinoineen, anteeksiantaminen itselleen ja muille. Kokemusten kautta maailman monimuotoisuuden näkeminen, kaikki ei oo niin mustavalkoista koskaan. Se miksi joku tai itse on toiminut niin kuin on toiminut, kaiken voi ymmärtää. Ei tartte hyväksyä, mutta voi ymmärtää, jotta ei myöskään tarttis toimia uudestaan tavalla jonka on ymmärtänyt vääräks. Ja jos voi ymmärtää miksi on toiminu tai toinen niin voi myös antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.

Ehkä anteeksantamisen ja pyytämisen avulla voi olla vähemmän haavoilla kuin ennen. Mutta kyllä siihen tarvitaan aina niitä ihmisiä, jotka rakastaa sinua sinun haavoistasi huolimatta. Niitä jotka kestää sen tulisateen, ottamatta sitä ihteensä. Ja mitä siitä syntyy..

Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Could you be loved and be in love? Uskaltaa rakastaa ja uskaltaa antaa toisen rakastaa sinua.. se vasta onkin rohkeutta jos mikä.. paljastaa sisimpänsä, hyväksyä oma ja toisen epätäydellisyys, inhimillisyys, olla valmiina antamaan anteeksi niin itselleen kuin toiselle. Uskaltaa nauttia hyvyydestä, hyvästä tunteesta, osoittaa se sanoin ja teoin. Säilyttää itsensä, sulautua toiseen. Antaa toisen ja itsensä olla vapaasti muiden kanssa, luottaen siihen, että molemmat kunnioittaa sitä rakkautta mikä annetaan.

Onneks on Taivaan Isä, jolta voi pyytää, että tapahtukoon sinun tahtosi, niin tämä kaikki ei käy liian ylivoimaiseksi ymmärtää, olla ja elää..

Tädin kirjoitus..

Maanviljelys ennen ja nyt Tuoksuu vastaniitetty heinä, - tulee poutasää. Aurinko alkaa porottaa ihan pilvettömältä taivaalta - Siskoni lähti äidin kaveriksi aamulypsylle joen taakse. Lehmät uitettiin toissa viikolla kesälaitumille ja me siskokset vuorottelemme aamuin illoin äidin lypsykavereina ja mukava päästä työn päätteeksi uimaan hänen kanssaan virkistävään jokeen. - Lehmisavu nouseekin jo lypsypaikalta. En lähtenytkään ripsumaan lehmistä kärpäsiä heidän mukaan, kun minulle oli annettu tärkeämpi tehtävä tänään. - Minun pitää tarkistaa tappitilanne ja tarvittaessa vuolla niitä lisää. - Kun lypsyporukka kotiutuu, juotamme aitauksessa pikkuvasikat, annamme kanoille ulkoverkon taakse jyviä ja vaihdamme puhtaan veden juomakuppiin. - Kaksi emakoista on ulkoaitauksessa, niille annetaan apetta, jossa on veteen sekoitettuja jauhoja, perunoita tai turnipsia ja muitakin ihmisruuantähteitä. - Yksi emakoista on pahnueensa kanssa navetassa. Pienet possut lämmittelevät kuivilla pahnoilla lämpölampun alla sillä aikaa kun äitipossu saa ruokansa. Hiehot ja lampaat eivät tarvitse tänä aamuna jauhopalaansa laitumilleen. Isä on heti aamusta kaatanut kumoon yläniityn isot sarat ja lähtenyt sitten niittämään naapuriin, kun heillä ei ole omaa traktoria. - Veljelleni hän antoi ohjeet valjastaa hevoset haravointikoneen eteen ja alkaa sitten haravoimaan heiniä torvelle. Työmiehemme Apso työntelee maitokärryllä sitten seipäät heinäkekojen kohdalle. - Kun isä saapuu naapurista, alkaa hän traktorin kanssa pystyttämään seipäät, ei enää tarvitse käsipelissä kangen kanssa tehdä reikiä seipäille. Kun sitten seipäät ovat valmiina pystytettynä riviin ja naisetkin tulleet aamutoimistaan, lähdemme porukalla seivästämään heiniä. - Minun tehtäväni on käsiharavalla haravoida heinätorvien alustat. - Äiti vielä muistuttaa minua kotikaljapeelarin mukaan otosta ja että muistan laittaa sen ojaan. Niin juoma pysyy kylmänä. Äiti on esivalmistellut päiväruuan, se on uunikalaa, johon minä saan tehdä valkokastikkeen ja keittää perunat. - Tunnen pientä ylpeyttä, kun kastikkeentekotaitoani on kehuttu ihan kylilläkin hyväksi. Olenhan vasta alakoululainen nappula.- Kun toiset tulevat sitten syömään, saadaan me lapset ja osa aikuisistakin pulahtaa jokeen virkistymään ja pesemään heinäpölyt iholta. Herään ajatuksistani tähän päivään lukiessani lehden sivuja. Siinä kerrotaan kuinka maanviljelijät ovat osoittaneet mieltään eduskuntatalon portailla, kun uhkana on heidän toimeentulon totaalinen romahtaminen. - Paljon on muuttunut maanviljelijän työnkuva lähes viidessäkymmenessä vuodessa. - EU säädökset ja direktiivit määräävät hyvinkin tarkkaan mitä ja miten voit viljellä, mitä eläimiä voit kasvattaa. Ei voi pitää enää niin sanottua sekataloutta, että kasvattaisi useampia kotieläinlajeja, vaan täytyy erikoistua yhteen tain kahteen ja niillä täytyy olla erilliset rakennukset. - Raportit täytyy tehdä hyvinkin tarkkaan kaikesta tekemisistä. - Ilman atk taitoja, on vaikea toimia. Kirjanpito ja verotusasiat sujuu nopeammin tietotekniikan avulla ja esim. sikataloudessa ruokintasysteemit hoidetaan atk avulla. - samoin lehmien lypsäminen tapahtuu erillisessä pihassa, jossa lehmät menee lypsypaikoilleen ja maidot menee suoraan putkia pitkin kylmiöön, josta maitoautot ne noutaa. Ei ole enää maitotonkkien tai siivilöiden pesua. - Maanviljelijän työ vaatii hyvinkin laajaa kouluttautumista työhönsä. - Ei riitä enää isältä pojalle kisällinoppi tai nykyaikaisesti oppisopimus. Ennen metsänhoito ja sieltä saadut lisätulot olivat olennainen osa maanviljelystä, varsinkin pienviljelijöillä, joita suurin osa viljelijöistä oli 1950 luvulla. - Pääministeri Vanhanen perusti Sitran yliasiamies Esko Ahon johtaman työryhmän viime syksynä 2007, kun Stora Enso oli ilmoittanut lopettavansa Kemijärven ja Summan tehtaat. Metsäsektori tarvitsee laajoja toimenpiteitä. - Auttaako tämä puunraaka-aineen saantiin kotometsistä, kun esim. Venäjä laittoi puutullia puuntuonnille. - Ennen tehtiin leimikot, kun tarvittiin rahaa esimerkiksi uuden koneen hankintaa tai navetan peruskorjausta varten. - Se tuntui selkeältä ihan pikkutytöstäkin. - Lisäksi oli sillä pikkutytöllä mukava saada lisätiennistiä keräämällä käpyjä hiihdellen leimikon lumisilla hangilla metsässä. - Taitaa jäädä kävyt nykyisin keräämättä, ainakin käsipelillä. lokakuussa 2008 Lahja, maanviljelijän tytär 1960 luvulta