kun jokin koskettaa

Tunteet on kyllä elämän lähde. Kuinkahan moni on ulkoistanut itsensä
tuntemiselta? Pokerinaamaksi.

Siistiä on kun joku koskettaa katseellaan tai käden kosketuksella
tavalla että tahtoo laulaa:
"Sua haluan, sua odotan. Toiveen ikiaikaisen
makean suolan makuisen laitan matkaan pilvenhattaran, vaalean purppuran
punaiseen. Sua odotan.. luulen sut haluan."
Tai
 "Tule ja kosketa. Sytytä sisimpäni öljylampun tuli.
Läpi yön. Sydän sydämeen - yhteen. Käsien kosketus iäiseen."

I've been touched.

Tavoitteet

Miten löytää tasapaino omien tavoitteidensa kanssa? Missä menee raja, mitä kohti pyrkiä? Missä pysähtyä? Hain yhteen juttuun, enkä ollu ollenkaan varma, haluanko hakea. En päässy edes ekasta osiosta seuraavaan. Toisaalta halusin ihan hirveästi pärjätä, mutta toisaalta taas en sitten ollut ollenkaan varma haluaisinko. No, kuitenkin ajattelin antaa mahdollisuuden tilaisuudelle. Mutta annoinko kuitenkaan, koska en ollu satasella mukana.
Älytöntä on kun aika ja tapahtumat menee eteenpäin ja ratkaisut pitää kuitenkin tehdä. Jos ei ehdi mielessään mukaan siihen, miten päin haluaisi toimia, niin jääkö elämä puolittaiseksi.  Eräs Sjöval Pietilän mukaan pitää subjektina elämistä minän eheyden lähtökohtana. Eli että elää elämäänsä subjektiivisesti eikä itsensä ulkopuolella. Hirsjärven mukaan ihmiskuvan määrittelyssä yksi olennainen kysymys on mihin ihmisellä on mahdollisuuksia?
Periaatteessa mitä vapaampi ihminen on itse päättämään mitä kohti pyrkii, sitä enemmän mitataan hänen todellinen halu pyrkiä kohti tavoitteitaan.

Valta ja vapaus osa2

Opetusmaailmassa tuo toisen posken kääntäminen vois tarkoittaa sitä, että ei ota ihteensä murrosikäisen kommentteja, jos sieltä sattuu sammakoita lentelemään. Vaan ymmärtää paikalleen, kuten äiti sanoo. Ei se tarkota sitä, ettei vastuuta nuorta sanomisistaan. Kun asiat on keskusteltu sen jälkeen opettajan yks tärkein oppi on pystyä antamaan anteeks, vaikka anteeksi pyyntöä ei tulisikaan. Aloittamaan aina puhtaalta pöydältä.  Tällöin nuorella on mahdollisuus kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja se hyväksyvä ilmapiiri on sitä, että ei ole leimaa otassa vanhojen tekojen takia. Ja hyväksyvässä ilmapiirissä kasvavasta voi kasvaa itsensä ja muut hyväksyvä ihminen.  
Opetusmaailmassa olen myös kuullut, että sellainen, jolla ei ole vakituista paikkaa, ei uskalla sanoa ääneen kaikkia asioita, joita haluais sanoa, koska pelkää sitä, että ei saakaan jatkoa. Onko siinä kysymys vallasta vai tilannetajusta?

Valta ja vapaus

Miten olla vapaa vallasta? Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa. Tämän sanominen ja ajatteleminen on helppoa silloin, kun ei oikeasti tarvitse mitään toiselta, joka sinua valtapeliin kutsuu. Silloin on vapaa olemaan. Silloin on helpompaa kääntää toinen poski ja miettiä armon merkitystä, jonka Puolimatka on määritellyt ansaitsemattomaksi anteeksiannoksi. Silloin on myös helpompaa pyytää anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Entäs jos on riippuvainen toisesta, esim. että saa rahaa joltain elääkseen, tai työn tehdäkseen tai leivän syödäkseen.. kuinka helppoa on silloin olla vapaa vallasta, jos toinen sinua valtapeliin kutsuu? Ei varmastikaan ihan helppoa. Nöyrä, mutta ei nöyristellä..

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa II

..kokoa itsesi.. Sininen lintu komensi itseään ja ryhtyi laulamaan mielessään omaa tunnariaan.. "sä voisit olla sade, joka maahan ropisee, kun sydän vapisee. Ja aamuauringossa, saisit kasteen nousemaan, taian helmihuntu saa.." KRöhöm, Koppis keskeytti Linnun ajatuksistaan. "Olen valmis kirjaamaan ohjeenne."
Seelvä. vastasi Sininen Lintu. Ohjeet on hiukan kummalliset. Ne eivät ole aivan että suoraan, oikealle ja vasemmalle. Vaan ohjeisiin liittyy eri osioita ja ne on jokaiselle omat. Siis niistä tulee jokaiselle omat, kun niitä lähtee seuraamaan. Mutta ne silti vievät aina perille, kastehelmiäiseen.
Ensimmäinen ohje kuuluu seuraavanlaisesti: "Kun katsot mitä takana on, kurkoitat kohti tulevaan, olet tässä juuri aivan ja nyt mieti?"
Mitä mieti? No niinpä. Ohjeet on kummalliset ja juurikin siksi henkilökohtaiset, mutta toistan vielä. Sininen Lintu toisti vielä ensimmäisen osion ohjeet ja jatkoi tunnarinsa laulamista mielessään "jossakin kaukana on sellainen maa, joka kultaa sun siipesi saa.."

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa I

Se oli sama kesä, jolloin Poro oli ystävystynyt Kamelin kanssa. Ilma oli niistä kaikista variaatioista sinä päivänä sellainen, että se tuntui ihoa hyväilevältä. Aurinko lämmitti lempeästi, tuulen helliessä, kuin silkin kosketus.
Runo oli aamupuuhissaan virkistäytymässä, räpsytteli pitkiä ripsiään ja uitti turpaansa joen uomassa. Hän kävi keskustelua samalla ystävänsä Sinisen Linnun kanssa. Missä sanoitkaan nähneesi sen .. Runo mietti hetken .. sen Ai sadehelmiäisen, Sininen Lintu täydensi? Niin juuri sen. No, se löytyy linnun tietä ja Sininen Lintu purskahti raikuvaan nauruun, omasta mielestään hurjan hauskalle vitsille. Runoa hymyilytti, minun ystävä, jotkut asiat eivät muutu. Lintu yritti aloittaa tarinaa uudestaan, mutta ei päässyt puuta pidemmälle, kun purskahti uudestaan nauramaan niin, että pisarat valuivat Linnun vaalean turkooseista silmistä.
Runo päätti hyödyntää hetken, haki muistiinpanovälineensä kivenkolosta ja pyysi kirjurikseen Koppista. Koppis röhisi omanarvontuntoisena merkiksi siitä, että hänellä oli muutakin tehtävää, kuin katsella toisen hepuleita. Sininen Lintu torhistautui ja huomasi yrittävänsä työntää pois ajatuksen, kuinka mehukas ateria Koppis olisi..