Valta ja vapaus

Miten olla vapaa vallasta? Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa. Tämän sanominen ja ajatteleminen on helppoa silloin, kun ei oikeasti tarvitse mitään toiselta, joka sinua valtapeliin kutsuu. Silloin on vapaa olemaan. Silloin on helpompaa kääntää toinen poski ja miettiä armon merkitystä, jonka Puolimatka on määritellyt ansaitsemattomaksi anteeksiannoksi. Silloin on myös helpompaa pyytää anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Entäs jos on riippuvainen toisesta, esim. että saa rahaa joltain elääkseen, tai työn tehdäkseen tai leivän syödäkseen.. kuinka helppoa on silloin olla vapaa vallasta, jos toinen sinua valtapeliin kutsuu? Ei varmastikaan ihan helppoa. Nöyrä, mutta ei nöyristellä..

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa II

..kokoa itsesi.. Sininen lintu komensi itseään ja ryhtyi laulamaan mielessään omaa tunnariaan.. "sä voisit olla sade, joka maahan ropisee, kun sydän vapisee. Ja aamuauringossa, saisit kasteen nousemaan, taian helmihuntu saa.." KRöhöm, Koppis keskeytti Linnun ajatuksistaan. "Olen valmis kirjaamaan ohjeenne."
Seelvä. vastasi Sininen Lintu. Ohjeet on hiukan kummalliset. Ne eivät ole aivan että suoraan, oikealle ja vasemmalle. Vaan ohjeisiin liittyy eri osioita ja ne on jokaiselle omat. Siis niistä tulee jokaiselle omat, kun niitä lähtee seuraamaan. Mutta ne silti vievät aina perille, kastehelmiäiseen.
Ensimmäinen ohje kuuluu seuraavanlaisesti: "Kun katsot mitä takana on, kurkoitat kohti tulevaan, olet tässä juuri aivan ja nyt mieti?"
Mitä mieti? No niinpä. Ohjeet on kummalliset ja juurikin siksi henkilökohtaiset, mutta toistan vielä. Sininen Lintu toisti vielä ensimmäisen osion ohjeet ja jatkoi tunnarinsa laulamista mielessään "jossakin kaukana on sellainen maa, joka kultaa sun siipesi saa.."

Poro ja Runo ( Uusi tarina ) Osa I

Se oli sama kesä, jolloin Poro oli ystävystynyt Kamelin kanssa. Ilma oli niistä kaikista variaatioista sinä päivänä sellainen, että se tuntui ihoa hyväilevältä. Aurinko lämmitti lempeästi, tuulen helliessä, kuin silkin kosketus.
Runo oli aamupuuhissaan virkistäytymässä, räpsytteli pitkiä ripsiään ja uitti turpaansa joen uomassa. Hän kävi keskustelua samalla ystävänsä Sinisen Linnun kanssa. Missä sanoitkaan nähneesi sen .. Runo mietti hetken .. sen Ai sadehelmiäisen, Sininen Lintu täydensi? Niin juuri sen. No, se löytyy linnun tietä ja Sininen Lintu purskahti raikuvaan nauruun, omasta mielestään hurjan hauskalle vitsille. Runoa hymyilytti, minun ystävä, jotkut asiat eivät muutu. Lintu yritti aloittaa tarinaa uudestaan, mutta ei päässyt puuta pidemmälle, kun purskahti uudestaan nauramaan niin, että pisarat valuivat Linnun vaalean turkooseista silmistä.
Runo päätti hyödyntää hetken, haki muistiinpanovälineensä kivenkolosta ja pyysi kirjurikseen Koppista. Koppis röhisi omanarvontuntoisena merkiksi siitä, että hänellä oli muutakin tehtävää, kuin katsella toisen hepuleita. Sininen Lintu torhistautui ja huomasi yrittävänsä työntää pois ajatuksen, kuinka mehukas ateria Koppis olisi..

Luopuminen

"Saat sen mistä luovut", kirjoittaa Helsten. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Tuntuu ainakin itsestä, että se mitä luulee ainakin haluavansa, niin kyllä siitä on hankala luopua. Ja ainakin utopistiselta kuulostaa se ajatus, että saa sen mistä luopuu..

Kehonkuva, esteettisyys ja terveys

"though i could be drawn to you
i must be able to draw me.."

Jotta voisin piirtyä sinuun, on minun
osattava piirtää itseni.

Tämä ajatus liittyy itsessä olemiseen. Ja arvioinnin kohtaamiseen. Ja vertaamiseen. Eli minäkuvan rakentumiseen reflektoinnin kautta. Heikkisen mukaan ihminen rakentaa kuvaa itsestään kertomalla tarinaa itsestään, ottamalla vastaan palautetta, reflektoiden.

"we are just reflections of ourselves, of our thoughts"

Olemme toistemme heijastuksia, omista ajatuksistamme.

Se, että rakentuisi omaksi itsekseen, olisi ympäristöystävällinen teko.. ü
koska silloin toisten ajatusten heijastumat itseen ja omiin ajatuksiin ei heiluttaisi
minuutta ja sitä kautta koko olemista.

Esteettisyys on tasapainoa, harmoniaa ja terveyttä. Se syntyy siitä, että välittää. Siitä, että uskaltaa rakastaa itseään. Uskaltaa nauttia kehostaan ja hoitaa sitä. Se on sielun, mielen ja kehon yhteistoimintaa, rauhaa - olla sinut itsensä kanssa.

Jospa tähän loppuun lisäisin sen, ettei tule väärinkäsityksiä.. toivoisin saavani olla joku päivä sinut itseni kanssa.. ainakin pyrin sitä kohti..

Olemisen vapaus

Jos jatkaa tältä luterilaisen kasvatuksen pohjalta.. "totuus on teidät vapauttava.." vai mitenhän se meni?! ehkä se oli nuin, kun en jaksanu ettiä sitä raamatusta, mutta näin oon sen kuullut, että Jeesus sanoi. Mistä tämä tuli mieleeni? Se tuli siitä, kun mietin kehonkuvaa. Tänään kun surffailin netissä ja näin kuvan, kauniin naisen kuvan, joka on ehdolla Janina F:n malliks. Hänellä oli päällään hopeinen alusasu. Niin mietin, sitä, että jos olis oma mies, että miltä haluaisi näyttää hänelle? Josta ajatus kääntyikin siihen, että vaikka sillä on väliä miltä näyttää, koska esteettisyys on varmasti myös kaikilla sisäsyntyinen taju, kuten oikeudentaju. Mutta siitä lisää toiste. Niin loppujen lopuksi tärkeintä on vain se, että on vapaa itsessään olemaan. Että ei tarvitse ajatella sitä miltä näyttää.
Miten tämä liittyy sitten totuuteen? Sillä lailla, että kun tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä, voi elää totuuden mukaisesti itseään kohtaan, jolloin on vapaa olemaan. Että sillä ei oo väliä miten aatellaan, jos itse hyväksyy sen miten elää ja on. Ja se miten päättää elää.. niin sehän on sitten sitä vapaata tahtoa.. valintoja.. joista muuten Tapio Puolimatka on kirjottanu kirjassa kasvatus ja filosofia jotenkin näin, että kun oppilaalle annetaan vapaus valita niin se oman kokemuksen kautta oppii sen siis oikeastaan vähän kuin kantapään kautta oppiminen..mutta tuohon liittyy muutakin kunhan löydän sen kohdan.. mutta nyt löyty toinen juttu! samasta kirjasta. Luterilaisen kasvatusnäkemyksen mukaan kasvatuksella ei pyritä ihmisen jumalallistamiseen vaan ihmisen tulemiseen ihmiseksi, tavalliseksi ihmiseksi. Siinäpä sitä onkin. Ja jos näitä yhdistää luterilaisen kasvatusajattelun vapauden periaatteiden näkökulmaan, jonka mukaan ei ole tiettyä ihmisihannetta. Vaan arvolähtökohtien pohjalta, joita on terävöittänyt Jumalan laki ja evankeliumi, jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan, johon väliin ei toinen ihminen saa mennä, jolloin myös kasvattajan vastuu yksilön yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden rajojen kunnioittamisesta selkiytyy. Vastuu siirtyy ihmisen omiin valintoihin, joissa kasvattaja voi auttaa tukemaan ja kasvamaan ja valitsemaan kohti hyvää. Silti valinnan vapaus on jokaisella, jolloin kokemus omien valintojen elämisestä antaa vahvistuksen siitä mikä on hyvää. Mutta jollei ihmiselle tarjota vaihtoehtoa valita hyvää niin se onkin vaikeampi juttu..ü
Rippipappini Komulaisen Markku vastasi raamattutunnilla kysymykseeni "Mikä on suurin synti?" seuraavanlaisesti.. "se on olla erossa Jumalasta". Aika loistava vastaus ja varmasti vastauksen sisältö aukeaa meille kaikille omanlaisesti..

Poro ja Joutsen

OSA VII Päätös

"Täyttä liitoa eteenpäin!" komensi Kapteeni Kepnekaise. Olemme varmasti aivan Kamelin kannoilla. Kapteeni Kepnekaise johti Kamelin joutsen perhettä ja he olivat etsineet Kamelia vuoden päivät.
Huoli heillä oli ollut kova, mutta aina he olivat saaneet vinkkejä ja johtolankoja siitä, että olivat Kamelin jäljillä. Sinivalkoisin siivin he liisivät pitkin ilta-auringon maalaamaa taivasta upeassa aurassa, jota kaikki maassa olijat ihailivat.
Myös Poro näki tämän uskomattoman näyn yrittäessään kaataa kelopuuta ja helpotus oli suuri. Nimittäin kelopuun kaataminen oli osoittautunut liian vaikeaksi ja vaaralliseksi tehtäväksi.
"Laskeudutaan!", komensi Kepnekaise. Kymmenen joutsenta laskeutui Kamelin ympärille ja ryhtyivät nakuttamaan jäätä Kamelin ympäriltä.
Kameli levitti siipensä, ravisteli jäähileet höyhenistään, potki räpylöillään ja nousi lentoon. Hän lensi kuin ei koskaan ennen ja yksinkertaisesti - oli onnellinen.