Kuultuna tarinat voi olla koomisia, mutta itse asian osaisille tarinat voi olla hyvinkin surullisia.. Mutta toivottavasti tästä on iloa näin tarinana..
Olipa kerran maalaistalo. Talon emäntä oli tullut miniäksi taloon sulhasensa veljen miniän jälkeen. Tästäkin riittäisi monta tarinaa mm. kuinka maitopäälärit joskus pihalla lentelivät, kun asioita selviteltiin. Ennen vanhaanhan ei ollut kummallista, jos samassa pirtissä asui parikin perhettä. Siihen päälle isovanhemmat, isosedät, tädit, rengit aikamoista näin nykypäivän vinkkelistä katsottuna.
Talon isännällä oli tapana kantaa aina silloin tällöin viinapullo kyläreissulta kotia. Eräänä päivänä, kun isäntä oli lähdössä kylille, emäntä totesi:" Äläkä sitten kanna sitä viinapulloa mukanasi kun tulet." Emäntä hoiti maatalon askareita isännän ollessa kylillä. Leipoi karjalanpiirakoita ja teki kirnupiimää ja mitä kaikkea emännän hommiin nyt maalaistalossa kuuluukaan. Siinä askareiden lomassa hän katsoo ikkunasta ulos ja näkee isännän kävelevän kotiin onnikkapysäkiltä. Emäntä katsoo ja ihmettelee, että mitä ihmettä sillä isännällä on oikein perässään. Että mitä se isäntä oikein on keksinyt. Emäntä lähtee isäntää vastaan ja raapii päätään. Onko tämä totta. Viinapullo narun perässä! No mutta rakas eukko, sinähän sanoit, että älä kanna sitä pulloa kotiin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti