Otson ja Kuomasen talviseikkailut

Kysymyksessä oli siis Sammalten sisuuntuminen, mikä tarkoitti haurasrakenteisten voimaantumista. Vihreän harmaa, mikä on sammalten väri viittaa sekä elämänvoimaan että vanhaan aikaan ja haurasrakenteisuus tätä kautta oikeamielisyyteen. Kuomanen päätti lähteä tarkastamaan mitä hänen rakkaalle ihmisystävälleen Johannekselle kuului. Hän ei ollutkaan nähnyt Johannesta aikoihin, viimeksi.. itseasiassa hän ei edes muistanut milloin.

Otson ja Kuomasen talviseikkailut

Otso istui ylhäällä lumisen tunturin pienen kallion kielekkeen päällä ja katseli valtakuntaansa. Hän kohotti katseensa taivaalle ja teki mittauksia tuulen suunnan, pilvien liikkeiden ja taivaankappaleiden mukaan. Mielenkiintoista hän pohti. Tämä viittaa Karhujen kirjaan osaan III kappaleeseen viisi. Siinä kerrotaan Sammalten sisuuntumisesta seuraavalla tavalla: " Pilvien ollessa harsomaisia kuin sammalten hienojakeinen rakenne ja se yhdistettynä hentoon luoteistuuleen, auringon valon kajastaessa horisontissa on kysymyksessä Sammalten sisuuntuminen. Se pitää sisällään haurasrakenteisten sisuuntumisen."  hmm.. Otso tuumi ja päätti lähteä tarkastuskierrokselleen.

Otson ja Kuomasen talviseikkailut

Tämä aika jolloin taivaan värit olivat seuraavat: aamun sini, päivän vaaleanpunainen, vaaleansininen, hieman persikkainen ja illan mustan purppura oli ehdottomasti Kuomasen lempivuoden aikaa värimaailmaltaan. Vaikka siis todettakoon, että hänhän nukkuikin sikeää ja makoisaa untaan pehmeän talvipeitteen suojassa jo useana vuonna tutuksi tulleessa talvipaikassaan. Tämän paikan sijainnin tiesi hänen luotettavin ystävänsä, Runo. Jokaisella täytyy olla joku joka tietää missä on, silloinkin kun on unten mailla.

Otso ja Kuomanen

Tiesittekö, että ei karhuja suotta kutsuta metsän kuninkaiksi. Siihen on ihan syynsä. Ei ihan jokainen pysty nukkumaan yhtä mittaa koko talvea. On siihen toinenkin syy. Henki on suurempi kuin ruumis. Ja näiden metsän kuninkaiden henki on kuninkaiden arvolle sopien sopivan suuri, jotta he voivat hoitaa kuningaskuntaansa rakkaudella. Nukkuessaan Otso ja Kuomanen tosiasiassa huolehtivatkin koko lailla monestakin asiasta.

Karhu ja talviunet

Oi kun saisi vain nukkua, tuumasi Otso Kuomaselleen. No jo vain, tuumi Kuomanen, joka oli saanut nimensä, että oli kaikkien kaveri. Mikäs meitä muuten siinä estää, Otso mietiskeli ääneen. No niin vain, Kuomanen yhtyi mietintään. Ja yhdessä he etsivät mukavan pesän ja laittoivat pitkäkseen ja ryhtyivät näkemään kauniita unia.

Sinisen linnun mysteeri osa III

Sinisen linnun purppura äiti oli kuullut keskustelun pesänsiistimis puuhien keskeltä. Hän tuli keskusteluun mukaan: "vaan se se vasta uskomatonta on, miten sinun silmäsi saivat värin. Sinulla oli vielä kuorenpalanen pikkutöyhtösi päällä kun mereltä tuli mainiki. Eli se seitsemäs aalto, joka on suurempi kuin muut. Juuri kun aukaiset silmäsi aallon harja kaartuu vaahtopääksi ja nouseva aurinko taittaa valon aaltoon. Sinä aukaiset silmäsi ensimmäistä kertaa juuri samalla hetkellä ja me katsomme isäsi kanssa kun aallon uskomaton turkoosin sävy taittuu ja heijastuu sinun silmiisi. Sitten sinä katsot meitä - me katsomme sinua. Ja niin olit tullut, mieleeni tuli tumman vihreän lintu isoäitisi sanat eräästä runosta..maailma oli luotu, jotta olisi luotu, jotta olisi näytetty sinut."

kasvatus ja tunteet

Oli kipakka tilanne koulussa. Voiko oikeudenmukaisuus olla sitä, että on roolissa ja ymmärtää asioiden taustaa ja käyttäytymistä. Eli osaa olla terveesti empatiakykyinen. Se että laittaa rajat ja pysyy niissä on aikuisuutta. Ja sen voi tehdä niin, että ei sekoita tunteitaan mukaan. Esimerkiksi, jos täytyy olla tilanteessa topakka, jopa korottaa ääntään eli ojentaa oppilasta niin sen voi tehdä ilman että on vihainen. Eli siinä ei ole itse tunteella mukana. Tosi hankalaa. Ja joo, asioita hoidetaan keskustelemalla ja huumorilla ja monella eri tapaa.. vaan joskus vaaditaan myös äänen korottamista ja ojentamista. Sitten ku opettajan työtä tekee persoonallaan niin se mikä ei oo itelleen kaikkein luontaisinta niin sen oppiminen vaatii sitten aina eniten. Se on laajaskaala tämä ihmisen kirjo.. ja kun opettaa alakoulusta vaariin niin siihen kyllä luonnollisesti kuuluu elämän kirjoa monelta laidalta.