Vuorikiipeily

Meillä oli koulussa Zest-projektin puitteissa puhumassa Veikka Gustafson ja olipa se kyllä hauska luento. Mieleen jäi montaki juttua, mutta yks mielenkiintonen ajatus joka heräs siitä, kun hän kertoi ja konkreettisesti näytti, kuinka perusleiristä käydään rakentamassa reittiä kohti seuraavaa leiriä ja taas takas perusleiriin ja sitte taas 1. leiriin ja siitä ylöspäin kohti kakkosleiriä ja taas takas, ku ei pää kestä ohenevaa happea ja täytyy totuttaa itteään pikku hiljaa kun taas matka jatkuu.. ja 11viikkoa tätä reitin rakentamista.
Mietin vaan että siinähän se on itse elämä..huippua rakentaa perusleiri semmoseks, että siellä lepää ja on hyvä olla ja siitä rakennella reittejä kohti tavoitteitaan ja taas perusleiriin lepäämään. Mielenkiintosta oli myös se, että Veikka ei sanonut olevansa onnellisin päästessään huipulle, päinvastoin peloissaan, koska oli vasta puolivälissä. Piti selvitä hengissä takaisin perusleiriin. Seuraavan aamun tunnelmia, kun yö oli nukuttu perusleirissä hän ei osannut sanoin kuvailla, niin hyvältä tuntui.
Uusimman biisin sanat:
" Somewhere someday I choose to stay
Somewhere someday I choose not to go away
dowm, bown, zown,gown underneath (tunnussävel) you are to me
I'm asking you to stay
I'm askin not to let me go away"
Se on tehty perheelle, rakkaille.
Se kertoo siitä kuinka lähimmät on niitä tunnussäveliä itselle. Se kertoo siitä, että on löytänyt perusleirinsä, johon haluaa palata. Se kertoo siitä, että haluaa pitää kiinni rakkaistaan ja se kertoo siitä, että toivoo, että rakkaat ei päästäis irti.